Stressinhallintakeinojen vaikutukset musiikinopettajan työhyvinvointiin yläkoulussa

Abstract

Tässä kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetussa kandidaatintutkielmassa perehdyn stressinhallintakeinojen vaikutuksiin osana yläkoulun musiikinopettajan työhyvinvointia. Tutkielmani aihe kumpuaa omasta kiinnostuksestani työhyvinvointia ja vuorovaikutteista musiikinopetusta kohtaan. Vastaan tutkielmassani tutkimuskysymykseen: Millaiset stressinhallintakeinot tukevat musiikinopettajan työhyvinvointia?

Työelämässä koettu kuormitus koskettaa jokaista työssäkäyvää ihmistä jossakin vaiheessa työuraa, mutta sen kokeminen on hyvin yksilöllistä. Opettajien työn kuormittavuudesta on uutisoitu mediassa paljon, ja keskustelu alaa vaihtavista opettajista on noussut esiin yhä useammin. Vaikka suurin osa musiikinopettajista kokee työnsä innostavana, on työhyvinvointiin ja palautumiseen kiinnitettävä huomiota myös silloin, kun työ koetaan mielekkäänä.

Tämän tutkielman perusteella voin todeta, että oikeanlainen stressinhallinta on musiikinopettajan työhyvinvoinnin kannalta tärkeää. Musiikinopettajat tarvitsevat stressinhallintakeinoja sekä työpäivän aikana että sen jälkeen säilyttääkseen työkykynsä mahdollisimman pitkään. Tarkastelen teoreettisessa viitekehyksessä työn kuormituksen käsitettä, musiikinopettajan työn kuormitusta ja stressinhallinnan merkitystä opettajan työssä.

Stressinhallintakeinot ovat aina yksilöllisiä mutta hyväksi havaittuja stressinhallintakeinoja musiikinopettajille ovat aineiston perusteella mindfulness, ajankäytön tarkastelu ja kehonhuolto. Nämä stressinhallintakeinot eivät sulje muita stressinhallintakeinoja pois, vaan ovat sovellettavissa sen mukaan, mitkä musiikinopettaja kokee itse työhyvinvoinnilleen hyödyllisimmäksi.