Fyysisen aktiivisuuden yhteys lannenikaman kokoon 20- ja 30-vuotiailla aikuisilla

Abstract

Nikaman pieni koko on tärkeä nikamamurtumien riskitekijä. Tutkimme, vaikuttavatko fyysinen aktiivisuus ja impaktilajeihin osallistuminen nikaman poikkipinta-alan kasvunopeuteen nuorilla aikuisilla. Tutkimusväestönämme käytimme Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1986 osakohorttia (n = 375). Tutkimusväestömme kävi kliinisissä tutkimuksissa 15–19-vuotiaina ja täyttivät samalla kyselyn liittyen heidän elintapoihinsa ja terveyteensä. Tutkimuksessamme käytetyt MRI-kuvat otettiin 20- ja 30-vuotiaina. Käytimme yleistä arviointiyhtälöä (generalized estimating equation, GEE) mallintaaksemme yhteyttä muuttujiemme välillä. Kun tarkastelimme yhteyttä nikaman poikkipinta-alan, liikunnallisen aktiivisuuden ja korkean impaktin lajien välillä, emme löytäneet yhtään tilastollisesti merkitsevää tulosta. Aikainteraktion huomioiminen ei myöskään tuottanut yhtään tilastollisesti merkitsevää tulosta. Johtopäätöksenä liikunnan harjoittaminen ei auta kasvattamaan nikaman mittoja tai pinta-alaa, eikä siis sitä kautta ehkäise nikamamurtumia.