Dynaaminen saamelaiskulttuuri ja saamelaisten oikeudet : saamelaisuuden kehykset saamelaisnaisista kertovissa lehtiartikkeleissa Helsingin Sanomissa vuosina 2016–2019
Länsman, Máren-Elle (2021-06-30)
M.-E. Länsman
30.06.2021
© 2021 Máren-Elle Länsman. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202107018763
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202107018763
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan saamelaisuuden kehystämistä saamelaisnaisista kertovissa mediateksteissä Helsingin Sanomissa ajanjaksolla 2016–2019. Lisäksi työssä tarkastellaan saamelaisten historiallisen representaation kehittymistä ja 2010-luvun mediarepresentaatioita saamelaisista. Aineistoon kuuluu 11 Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta haettua artikkelia. Työn taustalla on saamelaisten kasvanut näkyvyys 2010-luvulla suomalaisessa mediassa sekä vuosikymmenen loppupuolella syntynyt stereotypia ”suuttuvista saamelaisista”.
Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta ja metodi on kehysanalyysi, jota on käytetty erityisesti marginaalisten ryhmien mediarepresentaatioiden tutkimukseen. Kehysanalyysillä voidaan tehdä näkyväksi erilaisia journalismin keinoja, joilla samaa aihetta voidaan mediassa esittää monilla eri tavoilla. Valitut kehykset eivät heijasta todellisuutta sellaisenaan, vaan niillä tuotetaan ja rakennetaan sitä. Kehyksillä voidaan täten ohjata lukijan mediateksteistä tekemiä tulkintoja.
Historiallisesti pääsääntöisesti ulkopuoliset ovat määritelleet ja kuvanneet saamelaisuutta. Saamelaiset on toistuvasti esitetty alkukantaisena, autenttisena, luonnonläheisenä ja myös viinaanmenevänä kansana. Saamelaiset itse ovat ruvenneet 2010-luvulla uudelleenkehystämään saamelaisista tehtyjä representaatioita. Esimerkkinä siitä on kahden naisen tuottama ja käsikirjoittama viihdeohjelma Märät Säpikkäät, joka kyseenalaisti historiallisia saamelaiskuvia huumorin keinoin. Kun 2010-luvun loppupuolella saamelaiset alkoivat julkisesti puolustamaan oikeuttaan määritellä kulttuuriperintönsä käyttöä, syntyi suomalaisessa mediassa uusi stereotypia saamelaisista herkästi loukkaantuvana ja suuttuvana ryhmänä.
Aineiston pohjalta on löydettävissä kaksi pääkehystä, joiden avulla saamelaisia kuvataan Helsingin Sanomissa 2010-luvulla. Nämä kehykset ovat dynaamisen saamelaiskulttuurin kehys ja saamelaisten oikeuskehys. Dynaamisen saamelaiskulttuurin kehyksessä saamelaiskulttuuri esitetään modernina ja muuttuvana kulttuurina sekä osana suomalaista nyky-yhteiskuntaa. Saamelaiskulttuurin muutokset saavat myönteisiä merkityksiä, toisin kuin historiallisissa saamelaisrepresentaatioissa. Saamelaisten oikeuskehyksen keskiössä on saamelaisten alkuperäiskansa-asema, jonka heikosta toteutumisesta keskustellaan mediateksteissä. Oikeuskeskustelussa kuuluvat lähinnä saamelaisten äänet, mikä saa oikeudet näyttämään mielipidekysymyksenä. Aineiston koosta johtuen tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää. Ne kuitenkin mukailevat aiempia tutkimusten havaintoja siitä, että mediassa kirjoitetaan myönteisesti saamen kielistä ja taiteista, kun taas saamelaisten oikeudet nähdään ongelmallisina kysymyksinä.
Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta ja metodi on kehysanalyysi, jota on käytetty erityisesti marginaalisten ryhmien mediarepresentaatioiden tutkimukseen. Kehysanalyysillä voidaan tehdä näkyväksi erilaisia journalismin keinoja, joilla samaa aihetta voidaan mediassa esittää monilla eri tavoilla. Valitut kehykset eivät heijasta todellisuutta sellaisenaan, vaan niillä tuotetaan ja rakennetaan sitä. Kehyksillä voidaan täten ohjata lukijan mediateksteistä tekemiä tulkintoja.
Historiallisesti pääsääntöisesti ulkopuoliset ovat määritelleet ja kuvanneet saamelaisuutta. Saamelaiset on toistuvasti esitetty alkukantaisena, autenttisena, luonnonläheisenä ja myös viinaanmenevänä kansana. Saamelaiset itse ovat ruvenneet 2010-luvulla uudelleenkehystämään saamelaisista tehtyjä representaatioita. Esimerkkinä siitä on kahden naisen tuottama ja käsikirjoittama viihdeohjelma Märät Säpikkäät, joka kyseenalaisti historiallisia saamelaiskuvia huumorin keinoin. Kun 2010-luvun loppupuolella saamelaiset alkoivat julkisesti puolustamaan oikeuttaan määritellä kulttuuriperintönsä käyttöä, syntyi suomalaisessa mediassa uusi stereotypia saamelaisista herkästi loukkaantuvana ja suuttuvana ryhmänä.
Aineiston pohjalta on löydettävissä kaksi pääkehystä, joiden avulla saamelaisia kuvataan Helsingin Sanomissa 2010-luvulla. Nämä kehykset ovat dynaamisen saamelaiskulttuurin kehys ja saamelaisten oikeuskehys. Dynaamisen saamelaiskulttuurin kehyksessä saamelaiskulttuuri esitetään modernina ja muuttuvana kulttuurina sekä osana suomalaista nyky-yhteiskuntaa. Saamelaiskulttuurin muutokset saavat myönteisiä merkityksiä, toisin kuin historiallisissa saamelaisrepresentaatioissa. Saamelaisten oikeuskehyksen keskiössä on saamelaisten alkuperäiskansa-asema, jonka heikosta toteutumisesta keskustellaan mediateksteissä. Oikeuskeskustelussa kuuluvat lähinnä saamelaisten äänet, mikä saa oikeudet näyttämään mielipidekysymyksenä. Aineiston koosta johtuen tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää. Ne kuitenkin mukailevat aiempia tutkimusten havaintoja siitä, että mediassa kirjoitetaan myönteisesti saamen kielistä ja taiteista, kun taas saamelaisten oikeudet nähdään ongelmallisina kysymyksinä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34593]