Kuvitteluleikin merkitys 3–6-vuotiaiden lasten toiminnanohjauksen taitojen kehityksessä

Abstract

Alle kouluikäisten lasten toiminnanohjauksen taitojen kehitykseen ja tukemisen merkitykseen on alettu viime vuosina kiinnittää yhä enemmän huomiota niin kansainvälisessä kuin kotimaisessa tutkimuksessa. Varhaislapsuuden on osoitettu olevan merkittävä ajanjakso toiminnanohjauksen perustan luomiselle. Lähes 90 vuotta sitten venäläinen kehityspsykologi Lev Vygotsky esitti innovatiivisen teorian, jonka mukaan kuvitteluleikki, joka on 3–6-vuotiaiden lasten johtavaa toimintaa, olisi erityisen merkityksellinen konteksti lasten oman toiminnan säätelyn kehittymiselle. Vahvasta teoreettisesta pohjasta huolimatta kuvitteluleikin merkitystä lasten toiminnanohjauksen taitojen kehityksessä on tutkittu suhteellisen vähän.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella selvittää, miten toiminnanohjauksen taidot kehittyvät ennen kouluikää ja millainen merkitys kuvitteluleikillä on näiden taitojen kehityksessä kolmen ja kuuden ikävuoden välillä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Vygotskyn kulttuurihistoriallinen kehityksen ja oppimisen teoria, josta käsin kuvitteluleikkiä ja toiminnanohjausta tarkastellaan. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena ja sen aineisto koostuu pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimuksista.

Tutkielman tulokset osoittavat toiminnanohjauksen kehityksen olevan yksilöllinen ja dynaaminen prosessi, jossa ympäristön tuella on keskeinen merkitys. Ennen kouluikää kehittyvät erityisen nopeasti toiminnanohjauksen ydintoiminnot — inhibitiokyky, työmuisti ja kognitiivinen joustavuus — jotka luovat perustan arjen monimutkaiselle toiminnanohjaukselle. Tutkielman tulosten mukaan kuvitteluleikki voi toimia hedelmällisenä kontekstina sekä toiminnanohjauksen taitojen harjoittelulle, että vahvistamiselle. Kuvitteluleikki voi muodostaa lähikehityksen vyöhykkeen, jolloin lapsen on leikkitilanteessa mahdollista ohjata omaa toimintaansa taitavammin kuin leikin ulkopuolella. Lasten säännöllinen, omaehtoinen kuvitteluleikki, luontainen taipumus mielikuvitukselliseen ajatteluun ja toimintaan, sekä intensiiviset kuvitteluleikkiin yhdistetyt interventiot voivat toimia myös kehityksen lähteenä, toiminnanohjauksen taitoja leikin ulkopuolelle kehittäen.