Modernit fyysiset oppimisympäristöratkaisut opetuksen ja oppimisen tukena

Abstract

Suomen koulu fyysinen ilme on kokenut 2000-luvulle tultaessa rajuja muutoksia, kun perinteiset pienet käytäväkoulut ovat vaihtuneet suuriin avoimiin monitoimirakennuksiin. Kouluissa sijaitsevissa oppimisen tiloissa harvoin enää noudatetaan perinteistä luokkahuonemallia, joka koostuu suorakulmion muotoisesta huoneesta, yksinkertaisesta kalustuksesta ja järjestyksestä. Tilalle ovat tulleet avoimet ja joustavat tilat, joissa on panostettu myös viihtyvyyteen. Yksittäiset luokkahuoneet ovat vaihtuneet useammasta tilasta koostuviin kokonaisuuksiin, joiden käyttötarkoitus on muokattavissa. Kalustuksessa on vaihtelevuutta ja niitä voi käyttää monipuolisesti, jolloin ne soveltuvat monen eri oppimis- ja opetusmuotojen toteutukseen.

Tämä tutkielma on systemoitu kirjallisuuskatsaus modernien rakennettujen oppimisympäristöratkaisujen ja oppimiskäsityksen yhteydestä. Tutkielmassa tarkastellaan oppimisympäristöä fyysisestä näkökulmasta, eli huomion kohteena ovat koulurakennuksen opetuksessa käytetyt oppimistilat sekä niissä käytetyt opetusvälineet. Tilojen ominaisuuksista tärkeimpiä ovat muoto, tarkoitus ja muunneltavuus. Opetusvälineissä keskitytään huonekaluihin ja niiden ominaisuuksiin ja erilaisiin käyttömahdollisuuksiin. Lopuksi tarkastellaan, miten nämä koulun fyysisen oppimisympäristön ominaisuudet tukevat oppimiskäsitystä.

Tämä tutkielma osoittaa, että koulun rakennettujen tilojen muutokset on tehty ottaen huomioon nykyinen opetussuunnitelma sekä sen oppimiskäsitys. Pohjana on ajatus, että oppilas on aktiivinen toimija, joka on itse vastuussa omasta oppimisestaan. Oppimisympäristön tarkoitus on tarjota mahdollisuuksia ja ohjausta oppilaalle toteuttaa omaa oppimistaan. Oppimisympäristön suunnittelusta vastaa opettaja, joka huomioi suunnittelussa oppilaan yksilöllisyyttä ja opetussuunnitelmaa. Tarkoituksena on luoda pohja oppilaan elinikäiselle oppimiselle. Vanhoissa oppimiskäsityksissä ei ole juurikaan huomioitu oppilaan yksilöllisyyttä ja omia tapoja oppia, jolloin oppimisympäristöissäkään ei ole tarvinnut panostaa erilaisuuteen tai muokattavuuteen.