Maankäytön ja luonnollisten tekijöiden vaikutus putkilokasvien vegetatiiviseen korkeuteen Pohjois-Suomen lehtometsissä

Abstract

Lehtometsät ovat kasvillisuuden monimuotoisuuskeskuksia ja ainutlaatuisia ekosysteemejä boreaalisella metsävyöhykkeellä. Lehtokasvillisuuden elinvoima on riippuvainen monista ympäristötekijöistä ja niiden tasapainosta. Muutokset maankäytössä- ja luonnollisissa tekijöissä aiheuttavat häiriöitä lehtokasvillisuuden tilassa. Häiriöt muuttavat lehtokasviyhteisöjen rakennetta ja toimintaa. Tilan muutoksia voidaan tutkia toiminnallisilla ominaisuuksilla kuten putkilokasvien vegetatiivisella korkeudella. Kasvien korkeus muuttuu ympäristöhäiriöiden mukaan, ja korkeuden muutoksen avulla saadaan arvokasta tietoa elinympäristön tilasta ja sen muutoksista.

Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millainen kokonaisvaikutus ympäristötekijöillä on putkilokasvien vegetatiiviseen korkeuteen Pohjois-Suomen lehtokasvillisuusalueilla. Erityisesti tavoitteena oli tutkia lehtokasvillisuuden kannalta keskeisiä ympäristötekijöiden yhteyksiä putkilokasvien vegetatiiviseen korkeuteen. Tutkielmassa on käytetty Pohjois-Suomen lehtokasvillisuusalueilta kerättyä havaintoaineistoa vuosilta 2013–2019. Havaintoaineisto koostuu 235 lehtokasvillisuusalasta, ja yhden alan pinta-ala on 5 m x 5 m. Havaintoaineistoa on täydennetty muilla aineistoilla, joita on ladattu tietokannoista. Tutkielmassa on käytetty lisäksi erilasia aineistoja, kuten ilmasto-, porotiheys- ja kosteusaineistoja.

Tutkimusaineistoa on analysoitu Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien ja yleistetyn additiivisen mallinnusmenetelmän avulla. Spatiaalista autokorrelaatiota on testattu monimuuttujamallin jäännöstermien avulla ja monimuuttujamallin luotettavuutta on tarkasteltu monipuolisesti. Tutkielman keskeisimmät tulokset olivat, että ympäristötekijöistä putkilokasvien vegetatiivista korkeutta kasvattavat porotiheys, sadanta ja maaperän pH-arvo. Puuston latvustopeittävyyden kasvu puolestaan laskee putkilokasvien vegetatiivista korkeutta. Kosteusindeksi ja lehtokasvillisuuden tilaa kuvastava rakenne ja toiminta osoittautuivat epävarmoiksi selittäviksi tekijöiksi. Niiden yhteyttä putkilokasvien korkeuteen on vaikea havaita.

Tutkielman tulosten mukaan putkilokasvien korkeuteen vaikuttaa selvimmin latvustopeittävyys, joka indikoi metsänhoidon intensiteettiä. Latvustopeittävyys vaikuttaa epäsuorasti putkilokasvien korkeuteen ja on avaintekijä määrittämään vegetatiivisen korkeuden. Metsänhoidon intensiteetti tulee ottaa huomioon, jotta voidaan turvata elinvoimainen lehtokasvillisuus esimerkiksi Pohjois-Suomessa.