Uusliberalismi ja elinikäinen oppiminen pedagogisen toiminnan teorian näkökulmasta

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen uusliberalismia sekä elinikäistä oppimista pedagogisen toiminnan teorian näkökulmasta. Uusliberalismia voi pitää hegemonisessa asemassa olevana ideologiana, joka ajaa tämän päivän markkinataloutta eteenpäin. Uusliberalismissa korostuvat vapaat markkinat, yksilön vastuu sekä valtion tehtävien muutokset. Klassiseen liberalismiin verrattuna uusliberalistinen ideologia erottuu erityisesti siinä, että markkinatalouden logiikka leviää myös muille elämän osa-alueille ja valtion rooliksi jää yhä enemmän vain vapaiden markkinoiden toiminnan mahdollistaminen.

Elinikäinen oppiminen on hyvin laaja käsite ja se korostaa yksilön mahdollisuutta jatkuvaan uuden oppimiseen jättäen kuitenkin oppimisen kontekstin vähemmälle huomiolle. Elinikäisen oppimisen käsitteen käyttö on yleistynyt monien ylikansallisten järjestöjen kuten Euroopan Unionin ja OECD:n poliittisissa dokumenteissa. Yhtenä elinikäisen oppimisen käsitteen yleistymisen syynä on pidetty uusliberalistista ideologiaa. Ylikansallisten järjestöjen dokumenteissa elinikäistä oppimista pidetään tärkeänä erityisesti työllistymisen sekä kilpailukyvyn näkökulmasta. Elinikäisen oppimisen sosiaalisen inkluusion ja yksilön itsensä toteuttamisen tavoitteet nähdään usein vain suhteessa työllistymisen ja kilpailukyvyn tavoitteeseen.

Pedagogisen toiminnan teoria pyrkii jäsentämään ne perusehdot, jotka pedagogisesta toiminnasta puhuttaessa täytyy ottaa huomioon. Nämä perusehdot on mahdollista jäsentää nelikentän avulla neljään periaatteeseen: sivistyksellisyys, vaatimus itsenäiseen toimintaan, kulttuurin presentaatio ja kulttuurin representaatio. Näiden periaatteiden näkökulmasta erityisen ongelmallisina näyttäytyvät uusliberalismissa markkinatalouden logiikan laajeneminen koulutuksen alueelle sekä elinikäisen oppimisen käsitteessä se, että se jättää oppimisprosessin kontekstin vähälle huomiolle.