Lapsen luontosuhteen kehittymisen tukeminen ulko-opetuksen avulla

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma tutkii luontosuhteen kehittymistä, sen merkitystä yksilön ja ympäristön hyvinvoinnille sekä sen kehittymisen tukemista perusopetuksessa toteutettavassa ulko-opetuksessa. Luontosuhteen merkitystä sekä yksilön että ympäristön hyvinvoinnille perustellaan tutkielmassa useista näkökulmista. Ihmisen luonnosta vieraantuminen näkyy ihmisten käsityksissä luonnosta ja siihen kuulumisesta sekä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Samaan aikaan ympäristön suojelun ja kestävän kehityksen näkökulmat korostuvat eri medioiden kanavissa kuin myös opetuksessa ja kasvatuksessa. Luontosuhteen kehittymisen tukemista peruskoulun kontekstissa tarkastellaan koulurakennuksen ulkopuolella tapahtuvan ulkona oppimisen ja opetuksen näkökulmista. Perusteluja ulko-opetuksen toteuttamiselle nostetaan esille luontosuhteen tukemisen lisäksi muun muassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden näkökulmasta.

Tämä tutkimus toteutetaan laadullisena kirjallisuuskatsauksena, jonka lähtökohtana toimivat narratiivisen yleiskatsauksen perusperiaatteet. Sitä mukaillen tutkielmassa pyritään rakentamaan aiempiin tutkimuksiin perustuva kuvaileva synteesi ja johdonmukainen, ytimekäs yhteenveto. Narratiivinen yleiskatsaus ei aseta tutkimukselle tarkkoja raameja, ja se näkyy tutkielmassa muun muassa siinä, että käsitteenmäärittelyä sekä tutkimusaineistoa rajataan tutkielman viitekehykseen sopivaksi. Tässä tutkielmassa korostuu käsitteiden määrittelemisen problemaattisuus niin luontosuhteeseen kuin ulkona opettamiseen liittyvien käsitteiden kohdalla. Näkökulma luonnon, ympäristön, luontosuhteen kuin myös ulko-opetuksen käsitteiden määrittelyssä on ollut luonnonvaraisessa ympäristössä. Käsitteitä on avattu niiden sisältöjen, kuten luontosuhteen merkityksen tai ulko-opetukseen liittyvien pedagogisten ratkaisujen kautta. Tutkimuksen luotettavuutta lisäävät monipuolisen tutkimusaineiston hyödyntäminen, tutkimuksen toistettavuus sekä avoimuus. Tutkielman luonne on käytännönläheinen ja suunnattu erityisesti peruskoulussa toimiville aikuisille.

Tutkielman myötä voidaan todeta, että koulurakennuksen ulkopuolella tapahtuva oppiminen ja opetus tukevat lapsen myönteisen ja vahvan luontosuhteen kehittymistä. Tutkielmassa käytetyssä aineistoissa korostuvat erityisesti luontosuhteen kehittyminen luontokokemusten avulla sekä henkilökohtaisen luontosuhteen kautta avautuva ymmärrys ympäristön suojelemiselle. Ulko-opetuksessa korostuvat elämykset ja kokemukset koulurakennuksen ulkopuolella sekä monipuolisten työtapojen hyödyntäminen. Ulkona oppiminen kehittää lapsen luontosuhdetta, lisää koulupäivään aktiivisuutta ja vaikuttaa positiivisesti sekä vuorovaikutustaitoihin että mielen hyvinvointiin. Jo yksi ulko-opetustunti viikossa säännöllisesti voi lisätä mielen hyvinvointia etenkin sellaisilla oppilailla, joiden luontosuhde on alhainen. Ulko-opetusta toteutetaankin yleensä osana perinteistä luokkahuoneopetusta sisällyttäen elämys- ja seikkailupedagogiikkaa sekä ympäristökasvatusta oppiainesisältöihin.