Pohjola kommunismintorjunnan kenttänä : pohjoissuomalaiset kommunistit Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin kontrollin kohteena vuosina 1920–1944

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee Etsivän keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin valvonta- ja kontrollitoimia pohjoissuomalaisia kommunisteja kohtaan vuosina 1920–1944. Tutkimuksen päätavoitteena oli analysoida, miksi ja miten EK-Valpo toteutti edellä mainittua toimintaa Pohjois-Suomessa. Lisäkysymykset koskivat EK-Valpon yleisen linjan heijastumista toimintaan pohjoisessa sekä Suomen yhteiskunnallispoliittisten muutosten näkymistä turvallisuuspoliisin toiminnassa. Tutkimusjoukkona oli seitsemän pohjoissuomalaista kommunistia, joista kaikista tuli SKDL:n kansanedustajia vuoden 1945 eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimusjoukko on valittu sen hypoteesin pohjalta, että kansanedustajiksi valitut henkilöt edustavat Suomen kommunistisen puolueen (SKP) toimeliainta ainesta, ja heidän kauttaan oli mahdollista analysoida EK-Valpon heihin kohdistamia toimia.

Tutkimuksen päälähteinä olivat EK-Valpon henkilömapit edellä mainituista henkilöistä. Tämän lisäksi analysoin EK-Valpon asiakirjoja, jotka käsittelivät SKP:n toimintaa Pohjois-Suomen piireissä. Perehdyin myös Kansan Arkiston säilyttämiin asiakirjoihin, jotka liittyivät tutkittuihin henkilöihin. Lähdeaineistoa analysoidessani hyödynsin laadullisen tutkimuksen metodeja, joiden avulla kävin aineiston järjestelmällisesti läpi ja teemoittelin sisällön tehden johtopäätöksiä EK-Valpon toimista Pohjois-Suomessa ja alueen kommunistien suhteen.

Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voi todeta, että vaikka EK-Valpo oli hyvin päällikkövetoinen virasto, Pohjois-Suomi oli erityislaatuinen ympäristö kommunismintorjunnassa. Ruotsin ja Neuvostoliiton rajojen läheisyys sekä alueen omintakeinen elinkeinoympäristö pakottivat EK-Valpoa kohdistamaan erityistä huomiota näitä seikkoja kohtaan, ja se näkyi myös kontrollitoimissa paikallisia kommunisteja vastaan. Lisäksi sotavuodet 1939–1944 olivat poikkeuksellisia niin Valpon kuin kommunistienkin näkökulmasta. Tällöin EK-Valpon toiminta keskitettiin entistä enemmän pääosaston alaisuuteen ja lähemmäs Puolustusvoimia. Samaan aikaan lähes jokainen suomalainen kommunisti joutui turvasäilöön, ja osa heistä sotilas- ja työpalvelukseen Itä-Karjalaan.

Tutkimus tuotti EK-Valposta uutta tietoa, erityisesti sen paikallisesta toiminnasta, sillä sen kontrollitoimintaa pohjoissuomalaisten kommunistien suhteen ei ole aiemmin tutkittu yhtään. On perusteltua nostaa Pohjois-Suomi poliittisen historian tutkimuksen huomion kohteeksi, sillä alueella oli omat erityispiirteensä, jotka erosivat muusta Suomesta.