Haitallisten vieraslajien muodostama uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tapausesimerkkeinä minkki, lupiini ja kanadanmajava

Abstract

Haitallisten vieraslajien leviäminen aiheuttaa globaalin uhan luonnon monimuotoisuudelle. Tutkielman alussa määrittelen ja erottelen toisistaan vieraslajit, haitalliset vieraslajit sekä tulokaslajit. Sen jälkeen käyn läpi vieraslajien leviämistapoja, joita ovat salamatkustaminen, käytäväleviäminen, vapauttaminen ja karkaaminen luontoon sekä kontaminaatioleviäminen. Tämän jälkeen tutkin vieraslajien leviämiseen johtaneita ihmistoiminnan tekijöitä, joita ovat muun muassa kiihtynyt globalisaatio, kaupan vapautuminen, nettikaupan kasvu, matkailu sekä liikenne.

Osa vieraslajeista määritellään haitallisiksi, ja tutkielmassa keskitytään näiden lajien aiheuttamiin ekologisiin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat yleensä alkuperäislajistoon. Haittaa voivat aiheuttaa esimerkiksi kilpailu, syrjäyttäminen, saalistus, uudet taudinaiheuttajat, lajien risteytyminen sekä laaja-alaiset muutokset elinympäristöjen rakenteessa. Tapausesimerkeissä esitetään konkreettinen tietopaketti minkin, komealupiinin sekä kanadanmajavan ekologiasta ja pyritään selvittämään keskeiset syyt sille, miksi kyseiset lajit ovat päätyneet haitallisiksi vieraslajeiksi. Tämän jälkeen pohditaan vieraslajien hallinta-, ja torjuntamenetelmiä aina käytännönläheisistä mekaanisesta, biologisesta ja kemiallisesta torjunnasta kansainvälisiin ja kansallisiin sopimuksiin sekä listauksiin. Torjuntatoimiin kuuluvat olennaisena osana myös bioturvallisuusohjelmat sekä kansalaisten ja viranomaisten välinen tiivis yhteistyö.

Lopussa pohdin haitallisiin vieraslajeihin liittyvää päätöksentekoa ja ongelman ratkaisumahdollisuuksia. Resurssien rajallisuus vaatii tarkkaa pohdintaa sekä priorisointia tavallisten vieraslajien ja haitallisten lajien torjuntatoimien välillä. Globaalimuutos ja ihmistoiminnan vaikutus luontoon eivät tule ainakaan helpottamaan vieraslajiongelman hoitoa tulevaisuudessa ja todennäköisesti onnistumme vain torjumaan vieraslajeista aiheutuvia haittoja sekä hidastamaan leviämiskehitystä. Ongelmasta kokonaan eroon pääseminen vaatisi erittäin laajamittaista muutosta ihmisen elämäntyylissä, joka tällä hetkellä ei vaikuta todennäköiseltä kehityskululta.