Themes and narrative structures in the lyrics of Hozier

Abstract

This thesis is a narrative analysis of popular music lyrics. It focuses on the first self-titled album of the singer-songwriter Hozier and investigates the song lyrics using thematical and structural narrative analysis. In line with the principles of practical criticism, the focus of the analysis is on the textual level, leaving outside possible musical or performative narratives. The thematic analysis follows the example of Clarke and Braun (2017), while the structural analysis utilizes close reading in order to understand how the narratives are structured and achieve their effect.

Narratives and popular music are consistently present in our everyday lives. However, narrativity of popular music has been an underrepresented subject in academic literature (Randle & Evans, 2013). Hozier is a successful contemporary popular music artist, but his work lacks academic attention. Given the absence of previous narrative analysis on his work, this thesis aims to understand the meaning making and literary merits of his lyrics, which show features of storytelling.

The analysis discovered general unifying features on the album: the lyrics include narratives built between two main characters, and the narrators are homodiegetic first-person narrators, i.e., they appear as characters in the story. The themes in the album center around depictions of relationship and humanity; the songs include a variety of different narratives within the themes. The similarities in themes and presentation form the album into a whole. Even on the textual level, a connection to the media of song is observed in the narrative structure: the singer gives voice to the narrator, and the role of the actual listener connects to the implied narratee.

Tämä tutkielma on populaarimusiikkisanoitusten narratiivinen analyysi. Se keskittyy laulaja-lauluntekijä Hozierin samannimiseen albumiin ja tutkii laulujen sanoituksia käyttäen temaattista ja rakenteellista narratiivista analyysia. Kirjallisuuskritiikin mukaisesti tutkielman kohteena on sanoitusten teksti, ja mahdollinen musikaalinen tai performatiivinen kerronnallisuus jätetään analyysin ulkopuolelle. Temaattinen analyysi seuraa Clarke ja Braunin (2017) esimerkkiä, kun taas rakenteellinen analyysi hyödyntää lähilukemisen työkaluja selvittääkseen miten kerronta on rakennettu.

Kerronnallisuus ja populaarimusiikki ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Tästä huolimatta populaarimusiikin kerronnallisuus on ollut aliedustettuna akateemisessa kirjallisuudessa (Randle & Evans, 2013). Hozier on menestynyt nykypäivän artisti, mutta hänen työnsä on jäänyt vaille akateemista huomiota. Aikaisemman narratiivisen analyysin puutteesta johtuen tämä tutkielma pyrkii ymmärtämään merkityksen rakentamista ja kirjallisia saavutuksia Hozierin sanoituksissa, jotka sisältävät kerronnallisuuden piirteitä.

Analyysi löysi albumilta yleisiä yhdistäviä tekijöitä: sanoituksien narratiivit ovat rakennettu kahden päähenkilön välille, ja kertojat ovat homodiegeettisia ensimmäisen persoonan kertojia, toisin sanoen hahmoja tarinan sisällä. Albumin teemat käsittelevät ihmissuhteita, rakkautta, ja ihmisyyttä; laulut sisältävät erilaisia tarinoita näiden teemojen sisällä. Samankaltaisuudet teemoissa ja kirjallisessa toteutuksessa tekevät albumista yhtenäisen. Vaikka analyysi toteutettiin tekstin tasolla, yhtymäkohdat laulun mediaan ovat nähtävissä: laulaja antaa äänen kertojalle, ja tekstissä kuvatun kuuntelijan ja todellisen kuuntelijan roolit yhdistyvät.