Peruskouluikäisten fyysinen aktiivisuus välitunneilla

Abstract

Fyysinen aktiivisuus tukee lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Kasvun ja kehityksen tukemisen lisäksi fyysinen aktiivisuus vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Fyysisen aktiivisuuden määrän vähentyminen on kansainvälinen ilmiö, jonka aiheuttamiin haittoihin pyritään aktiivisesti puuttumaan esimerkiksi lisäämällä liikuntaa koulupäivän aikana sekä välttämällä pitkiä istumisjaksoja.

Tutkielman tavoitteena on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoin vastata tutkimuskysymyksiin: Miten liikuntamotivaatio vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen? Miten välitunneilla voidaan edistää peruskouluikäisten fyysistä aktiivisuutta? Tarkastelen tutkimuskysymyksiä fyysisen aktiivisuuden, liikuntamotivaation, sekä välituntiympäristön viitekehyksestä.

Opetushallituksen (2016) mukaan peruskoulun liikuntakasvatuksen tavoitteena on kasvattaa liikuntaan ja liikunnan avulla. Koululiikunnan avulla pyritään tukemaan kouluikäisten kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, sekä luomaan kouluikäisille edellytyksiä omaksua liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa (Opetushallitus, 2016, 148, 273). Koulun liikuntatuntien lisäksi koululiikuntaan lukeutuu myös välituntiliikunta. Peruskouluikäisten lasten ja nuorten on mahdollista liikkua välituntien aikana jopa yli tunti päivässä, joten välituntien aikaisella liikkumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia päivittäiseen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään. Välitunnit ovat opetuksesta vapaata aikaa, joten omaehtoiseen liikkumiseen vaikuttavat tekijät nousevat merkitykselliseen asemaan.

Tutkielmassani selvitin, että liikuntamotivaatio liittyy keskeisesti halukkuuteen liikkua. Psykologisten perustarpeiden tyydyttyminen liikunnan parissa on yhteydessä sisäisen motivaation syntymiselle sekä tehtäväsuuntautuneisuudelle. Fyysistä aktiivisuutta välitunneilla on mahdollista edistää fyysisen ympäristön kautta esimerkiksi liikuntaan innostavilla tiloilla sekä asianmukaisilla ja riittävillä liikuntavälineillä. Vaikka fyysinen ympäristö mahdollistaa liikkumisen, sosiaaliset suhteet ja esimerkiksi pelko noloudesta voi estää liikkumista. Oppilaiden kuuleminen, kuunteleminen ja osallistaminen päätöksentekoon on tärkeää, jotta voidaan kehittää sellaisia välitunteja, jotka innostavat ja aktivoivat peruskouluikäiset liikkumaan.