”Paljon se ottaa, mutta paljon se myös antaa.” : varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia pedagogisten harjoitteluiden ohjaamisesta
Kyyriäinen, Teija (2021-05-18)
T. Kyyriäinen
18.05.2021
© 2021 Teija Kyyriäinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105208002
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105208002
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia pedagogisten harjoitteluiden ohjaamisesta. Tutkielma on toteutettu vuosina 2018–2021 käynnissä olevan ASKEL (Asiantuntijuuden kehittäminen yliopiston varhaiskasvatuksen koulutuksessa) -hankkeen yhteydessä. Tutkielman tutkimuskysymys oli: Mitä varhaiskasvatuksen opettajat kertovat harjoitteluiden ohjaamisesta kertomuksissaan?
Tämä tutkielma toteutettiin narratiivisena tutkimuksena, koska tutkielman aineisto koostuu kertomuksista. Aineistoon kuuluu yhteensä seitsemän varhaiskasvatuksen opettajan kertomusta, jotka saatiin vastauksena kirjoituspyyntöön. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella löydettiin kuusi pääluokkaa. Pääluokat olivat: vuorovaikutus ja dialogisuus, ammatillinen kasvu, opiskelijoiden yksilölliset lähtökohdat, tiimi, yhteistyö ja kuormittuminen.
Tutkielman tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset harjoitteluiden ohjaamisesta olivat kaksijakoiset. Toisaalta he kertoivat saavansa välineitä ammatilliseen kasvuun omassa työssään opettajina, sekä ohjaajina ja iloitsivat havaitessaan opiskelijoiden ammatillista kasvua harjoitteluprosessin aikana. Erityisenä onnistumisen kokemuksena varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat vuorovaikutussuhteen muodostumisen dialogiseksi opiskelijan kanssa. Toisaalta he kuvasivat kuormittavaksi opiskelijoiden yksilöllisten lähtökohtien huomioimisen, riittämättömyyden tunteet ohjausprosessissa, sekä epävarmuuden omasta ohjausosaamisestaan. Yhteistyötä yliopiston ohjaavan opettajan kanssa kuvattiin kertomuksissa myös kaksijakoisesti. Yhteistyötä yliopiston ohjaavan opettajan kanssa pidettiin merkittävänä osana ohjausprosessia. Varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat, etteivät saaneet riittävästi tukea ohjaustyölle, jos yliopiston ohjaavalla opettajalla ei ollut riittävää ohjausosaamista. Kertomuksissa kuvattiin, että yliopiston ohjaavan opettajan tuli olla asiansaosaava, jotta yhteistyö muodostui opiskelijan oppimista ja harjoitteluprosessia tukevaksi.
Tämän tutkielman keskeisimmät päätelmät olivat, että varhaiskasvatuksen opettajien ohjausosaamista tulisi vahvistaa ohjauskoulutuksella tai jo varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen aikana. Toinen keskeinen päätelmä oli, että yhteistyötä yliopiston ohjaavan opettajan, varhaiskasvatuksen ohjaavan opettajan ja opiskelijan välillä tulisi kehittää. Kehittämällä näitä asioita olisi mahdollista luoda lähtökohtia ja edellytyksiä laadukkaalle ohjaukselle pedagogisten harjoitteluiden ohjausprosesseissa.
Tämä tutkielma toteutettiin narratiivisena tutkimuksena, koska tutkielman aineisto koostuu kertomuksista. Aineistoon kuuluu yhteensä seitsemän varhaiskasvatuksen opettajan kertomusta, jotka saatiin vastauksena kirjoituspyyntöön. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella löydettiin kuusi pääluokkaa. Pääluokat olivat: vuorovaikutus ja dialogisuus, ammatillinen kasvu, opiskelijoiden yksilölliset lähtökohdat, tiimi, yhteistyö ja kuormittuminen.
Tutkielman tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset harjoitteluiden ohjaamisesta olivat kaksijakoiset. Toisaalta he kertoivat saavansa välineitä ammatilliseen kasvuun omassa työssään opettajina, sekä ohjaajina ja iloitsivat havaitessaan opiskelijoiden ammatillista kasvua harjoitteluprosessin aikana. Erityisenä onnistumisen kokemuksena varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat vuorovaikutussuhteen muodostumisen dialogiseksi opiskelijan kanssa. Toisaalta he kuvasivat kuormittavaksi opiskelijoiden yksilöllisten lähtökohtien huomioimisen, riittämättömyyden tunteet ohjausprosessissa, sekä epävarmuuden omasta ohjausosaamisestaan. Yhteistyötä yliopiston ohjaavan opettajan kanssa kuvattiin kertomuksissa myös kaksijakoisesti. Yhteistyötä yliopiston ohjaavan opettajan kanssa pidettiin merkittävänä osana ohjausprosessia. Varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat, etteivät saaneet riittävästi tukea ohjaustyölle, jos yliopiston ohjaavalla opettajalla ei ollut riittävää ohjausosaamista. Kertomuksissa kuvattiin, että yliopiston ohjaavan opettajan tuli olla asiansaosaava, jotta yhteistyö muodostui opiskelijan oppimista ja harjoitteluprosessia tukevaksi.
Tämän tutkielman keskeisimmät päätelmät olivat, että varhaiskasvatuksen opettajien ohjausosaamista tulisi vahvistaa ohjauskoulutuksella tai jo varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen aikana. Toinen keskeinen päätelmä oli, että yhteistyötä yliopiston ohjaavan opettajan, varhaiskasvatuksen ohjaavan opettajan ja opiskelijan välillä tulisi kehittää. Kehittämällä näitä asioita olisi mahdollista luoda lähtökohtia ja edellytyksiä laadukkaalle ohjaukselle pedagogisten harjoitteluiden ohjausprosesseissa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34516]