Sepelvaltimotaudin kajoavan hoidon sairaalakustannusten vertailu Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2011–2018

Abstract

Vaikeaa sepelvaltimotautia on perinteisesti hoidettu sepelvaltimoiden ohitusleikkauksella jo vuosikymmenten ajan. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana ovat sepelvaltimoiden pallolaajennukset, ja suonen tukeminen verkkoputkella eli stentillä lisääntyneet ja nykyään valtaosa potilaista pystytään hoitamaan näillä vähemmän kajoavilla menetelmillä. Nykyaikaiset lääkeainestentit ovat korvanneet pääosin vanhemmat, aiemmin käytetyt metallistentit. Pallolaajennuksilla ja stenttauksilla voidaankin hoitaa vähitellen yhä haastavampia ja vaikeampia potilastapauksia. Näin ollen sepelvaltimoiden ohitusleikkausten määrä on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Oulun kaupungin alueella asuvien monisuonisepelvaltimotautia tai vasemman päärungon ahtaumaa sairastavien potilaiden sairaalakustannukset. Tutkimuksessa verrataan sepelvaltimo-ohitusleikkausta ja pallolaajennusta toisiinsa seuranta-aikana syntyvien sairaalakustannusten suhteen. Vaikkakin hoitomuodot pääasiallisesti ovat tarkoitettu lääketieteellisesti erilaisille potilasryhmille, on viimeisten vuosien aikana osoitettu, että osalle potilaista molemmat hoitomuodot ovat mahdollisia ja perusteltuja myös lääketieteellisesti. Näin ollen on syytä myös selvittää, millaiset ovat näiden eri hoitomuotojen sairaalakustannukset pidemmässä tarkastelussa. Materiaalina käytimme Oulun yliopistosairaalan sydänpotilaiden rekisteristä ja kuntalaskutustiedoista saatuja tietoja ja vertasimme niitä keskenään. Kansallisesti tällaista selvitystä ei ole aiemmin tässä laajuudessa tehty.