Skill, substance and authority : the metaphorical uses of mindful* in the new york times and twitter

Abstract

This Master’s thesis examines metaphorical uses of mindfulness, mindful, and mindfully in contemporary discourse. It aims to see how mindfulness as a concept is transitioning from its Buddhist roots to the contemporary use. The thesis is a psycholinguistic study which aims to find the attitudes and emotions behind mindfulness by studying the extended metaphors that are used to describe mindfulness. The study is conducted by collecting two corpora of sentences and tweets that include the words mindfulness, mindful, or mindfully from The New York Times and Twitter. Theories of image schemas, conceptual metaphors, and sticky images are used to uncover the metaphors that mindfulness, mindful, or mindfully represent, and discourse analysis is used to pair the metaphors with research of Buddhist, secular, and popular mindfulness.

There were altogether ten metaphors that emerged in the study: ENTITY, CONTAINER, SUBSTANCE, PHYSICAL BEING, PRODUCT, INSTRUMENT, SKILL, ACTIVITY, MENTAL STATE and AUTHORITY/PERSON. In addition, mindfulness is used linguistically as a modifier in both corpora. The corpus collected from Twitter entailed four more metaphors than the corpus from The New York Times and the common metaphors had different frequencies of occurrence in the two corpora. The differences between the two media were explained using theories of cultural materialism and participatory culture: The New York Times is an institute with an American set of values and cultural surrounding whereas Twitter is a platform of multiple values and cultures, and the contents are created by multiple voices. The theories provided a set of tools to compare the two media and explain the differences between the two corpora. One of the main differences was that the Twitter corpus entailed more metaphors which was found to be since Twitter users aim to gain attention by using colorful language whereas the readership and thus the funders of The New York Times expect more neutral and informative language, which guides the language used by the journalists. Another main difference between the two corpora was the occurrence of metaphors that referred to instrumental use and value of mindfulness. This was explained by the differences in cultural background of the two media: The New York Times, which had more metaphors of instrumental echo, is set in a deeply capitalist culture which instrumentalizes and commercializes immaterial things as well, whereas Twitter does not have a single cultural background but is a meeting place for several cultures and thus is not influenced by capitalism as much as the newspaper. The study sheds light on the contemporary discourse of mindfulness and demonstrates how it depends on the media where the discourse takes place whether mindfulness can be seen similarly to what its Buddhist roots suggest or whether it has shifted into a commercialized instrument.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sanaa mindfulness ja sen kahta eri englanninkielistä muotoa, mindful ja mindfully, nykyhetken julkisessa keskustelussa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka mindfulness-käsite on muuttunut buddhalaisista juuristaan nykyaikaan. Tutkielma on psykolingvistinen tutkimus, jossa pyritään selvittämään mindfulnessiin liittyviä asenteita ja tunteita mindfulnessia kuvailevien laajennettujen metaforien avulla. Tutkimus toteutettiin keräämällä kaksi korpusta, toisen The New York Times -sanomalehdestä ja toisen Twitteristä. Teorioita mielikuvaskeemoista, käsitemetaforista ja tahmeista käsitteistä (eng. sticky concepts) käytettiin selvittämään, millaisia metaforia sana mindfulness ilmentää. Diskurssianalyysia puolestaan käytettiin selittämään metaforien yhteyksiä buddhalaiseen, maallistuneeseen sekä kansantajuiseen käsitykseen mindfulnessista.

Aineistosta nousi esiin kymmenen metaforaa: ENTITY, CONTAINER, SUBSTANCE, PHYSICAL BEING, PRODUCT, INSTRUMENT, SKILL, ACTIVITY, MENTAL STATE ja AUTHORITY/PERSON. Metaforisen käytön lisäksi sanaa mindfulness käytettiin kielellisenä määritteenä. Twitter-korpuksesta nousi esiin neljä metaforaa enemmän kuin The New York Times -korpuksesta. Lisäksi metaforien ilmentymissä oli määrällisiä eroja. Erot korpusten välillä selitettiin käyttäen kulttuurimaterialismin ja osallistuvan kulttuurin (eng. participatory culture) teorioita: The New York Times on instituutio, joka kantaa amerikkalaisia arvoja ja kulttuuria itsessään, kun taas Twitter on moniarvoinen ja monikulttuurinen yhteisö, jonka sisällön tuottaa moniääninen yhteisö. Teoriat tarjosivat työkalut kahden median taustojen selittämiseen ja korpuksista löytyneiden eroavaisuuksien avaamiseen. Yksi suurimmista eroavaisuuksista korpusten välillä oli se, että Twitter-korpuksesta löytyi neljä metaforaa enemmän kuin The New York Times -korpuksesta. Tämä selittyi medioiden erilaisilla käyttötarkoituksilla: Twitter-käyttäjät pyrkivät käyttämään värikästä kieltä saadakseen huomiota twiiteilleen, kun taas The New York Timesin kieltä ohjailee sen asiakaskunta, joka odottaa neutraalia ja informoivaa kieltä. Toinen suuri eroavaisuus korpusten välillä oli mindfulnessin välineelliseen käyttöön viittaavien metaforien määrä, joka selittyi medioiden kulttuurisilla taustoilla. The New York Times, jossa näitä välineellisiä metaforia oli enemmän, on osa kapitalistista kulttuuria, jossa myös aineettomat asiat kaupallistetaan ja välineellistetään. Twitterillä ei ole samanlaista yksikulttuurista taustaa, eikä siksi esimerkiksi kapitalismi näy siellä niin vahvasti. Tämä tutkimus valaisee sitä, kuinka mindfulnessin merkitys joko samanlaisena kuin se on buddhalaisissa juurissaan tai sitten kaupallistuneena instrumenttina riippuu siitä, missä mediassa mindfulnessista puhutaan.