Varhaiskasvatuksen vaikutus lapsen kiintymyssuhteisiin

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia päiväkotiympäristössä tapahtuvalla ryhmätoiminnalla on lapsen jo luotuihin kiintymyssuhteisiin ja voiko lapsi muodostaa kiintymyssuhteita myös varhaiskasvatuksen henkilöstöön, eli lyhyemmin varhaiskasvattajiin. Lisäksi tavoitteena on antaa tietoa siitä, mitä ovat kiintymyssuhteet, miten ne muodostuvat ja millaisia vaikutuksia niillä on lapsen elämään.

Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuuskatsausta. Lähteinä on käytetty sekä suomenkielistä että englanninkielistä painettua kirjallisuutta ja tutkimusartikkeleita. Olen perehtynyt myös varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja käyttänyt niitä lähteinä.

Kiintymyssuhdeteoriaan pohjautuvat kiintymyssuhteet ovat merkittävä osa lapsen sosiaalista kehitystä ja niiden vaikutukset ulottuvat myös muiden taitojen kehitykseen ja pitkälle lapsen myöhempään elämään. Kiintymyssuhteen näkyvä osa on kiintymyskäyttäytyminen, jota on kuvattu toiseen ihmiseen kohdistuvana läheisyyden etsimisenä ja ylläpitämisenä. Kiintymyskäyttäytymistä ilmenee esimerkiksi erotilanteissa, joissa sen muoto määrittelee kiintymyssuhteen laadun. Kiintymyssuhteet voidaan jaoitella turvallisiin kiintymyssuhteisiin ja turvattomiin kiintymyssuhteisiin, jotka taas voidaan jakaa edelleen erilaisiin tarkempiin kategorioihin.

Varhaiskasvatuksen pariin siirtyvä lapsi on usein muodostanut jo ensisijaisia kiintymyssuhteita vanhempiinsa. Varhaiskasvatus muuttaa lapsen päivärytmiä ja aiheuttaa tilanteen, jossa lapsi ei voi olla koko päivää ensisijaisen kiintymyskohteensa kanssa. Tästä johtuen on aiheellista pohtia, millaisia varhaiskasvatuksen vaikutukset kiintymyssuhteisiin oikein ovat. Lisäksi on tärkeää selvittää, voiko lapsi luoda kiintymyssuhteita myös päiväkodissa varhaiskasvattajiin, ja voidaanko näillä kiintymyssuhteilla tukea lapsen kasvua ja kehitystä.

Tutkielma osoittaa, että lapsen kiintymyssuhteet ovat merkittävä osa hänen varhaisimpia vuosiaan ja niillä on vaikutusta myös hänen myöhempään elämäänsä. Lapsi muodostaa kiintymyssuhteita sekä perheenjäseniinsä että mahdollisesti myös varhaiskasvattajiin. Lisäksi vastauksena tutkimuskysymykseen tutkielma osoittaa, että varhaiskasvatuksella ei ole tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia lapsen kiintymyssuhteisiin, mutta yksilöllisiä vaikutuksia on havaittu