Kuulovammaisten lasten tukeminen kosketuksella inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa

Abstract

Kandidaatin tutkielmassani tarkastelen, miten varhaiskasvatuksen opettaja voi tukea kuulovammaista lasta kosketuksen avulla. Tutkin myös, miten opettaja voi tukea kuulovammaisen lapsen ja kuulevan lapsen välistä kommunikaatiota kosketuksen avulla. Mielenkiintoni aiheeseen lähti siitä ajatuksesta, että miten varhaiskasvatuksen opettaja voi kommunikoida kuulovammaisen lapsen kanssa kosketuksen avulla ilman tulkkia tai avustajaa. Nämäkin apumuodot ovat tärkeitä, mutta halusin syventää omaa ammattitaitoani tulevaa työtäni varten. Lisäksi halusin tietää, miten kuulovammaisen lapsen sosiaalisia suhteita voidaan edistää kuulevien lasten kanssa.

Kirjoitan tutkielman kirjallisuuskatsauksena ja tarkemmin sanoen kuvailevana sellaisena. Kuvailevassa kirjallisuus katsauksessa minulla oli enemmän mahdollisuuksia käyttää myös vanhempaa lähdeaineistoa. Kuitenkin niin, että lähteiden luotettavuus on varmistettu.

Kandidaatin tutkielman tuloksena on, että kuulovammaisia lapsia voidaan tukea kosketuksella monella eri tavalla varhaiskasvatuksessa. Kosketuksella voidaan tukea lapsen minäkuvan kehittymistä, laskea stressitasoja ja edes auttaa lapsen elimistön toimimista. Kosketuksella voidaan myös ohjata ja helliä. Kommunikaatioon liittyy kommunikaatiomaisema, johon kuuluu kaikki kommunikoidessa tapahtuvat eleet ja ilmeet. Kommunikaatiomaisemaa voidaan täydentää kosketuksen avulla, kun lapsi ei välttämättä kuule erilaisia äänen sävyjä. Lasten väliseen kommunikointiin kosketus antaa oman osansa. Kosketuksella tapahtuva kommunikaatiota, jota kutsutaan haptiiseiksi, voidaan käyttää varhaiskasvatusryhmässä kaikkien lasten kanssa. Näin kuulevat lapset oppivat uuden kommunikointitavan, jolla kommunikoida kuulovammaisten lasten kanssa.

Näitä tuloksia on helppo soveltaa varhaiskasvatuksen arkipäivässä luovasti ja helposti. Lasten on myös helppo lähteä käyttämään haptiiseja sillä kosketus on luonnollinen tapa kommunikoida.