Varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä lasten eteisessä ja ulkona portin lähellä olemisesta ja niiden merkityksestä lapsille

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä lasten eteisessä sekä ulkona sisääntuloporttien läheisyydessä olemisesta ja niiden merkityksistä lapsille. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan lasta varhaiskasvatuksessa, lapsuuden tutkimuksia ja varhaiskasvatusta suomalaisessa päiväkodissa. Lisäksi käsitellään päiväkotia varhaiskasvatuksen ympäristönä ja erityisesti eteistä erillisenä tilana ja paikkana sekä fyysisenä, pedagogisena ja sosiaalisena oppimisympäristönä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten varhaiskasvatuksessa työskentelevät kasvattajat käsittävät lasten eteisessä ja ulkona porttien läheisyydessä olemisen ja millaisia käsityksiä päiväkodin henkilöstöllä on eteistilan ja ulkoporttien läheisyyden merkityksestä lapsille.

Tämä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa hyödynnetään fenomenografista tutkimusotetta. Fenomenografisen tutkimusotteen avulla tutkitaan tunteita, havaintoja ja käsityksiä kyseisestä aiheesta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla pohjoissuomalaisten päiväkotien työntekijöitä. Aineistona tässä tutkimuksessa on haastattelut kymmeneltä varhaiskasvatuksen kasvattajalta, joiden ammattinimikkeitä ovat olleet varhaiskasvatuksen lähihoitaja, opettaja sekä erityisopettaja. Haastattelut on analysoitu neljän eri vaiheisen fenomenografisen aineistoanalyysin avulla.

Tutkielman tulokset osoittivat, että kasvattajien huomio lapsista eteistilassa tuli esille selvimmin silloin, kun lapsi siirtyi päiväkotiin. Lapset myös viihtyivät kasvattajien mukaan eteistilassa ikävöidessään vanhempiaan. Tämän lisäksi kasvattajien käsityksissä lapset olivat eteisessä leikkimässä ja siirtymätilanteissa, jolloin he pukivat tai riisuivat ulkoilua varten, odottivat tai jonottivat pääsyä ruokailemaan, leikkitiloihin, wc:hen tai lepohetkelle. Kasvattajien haastatteluissa kuvattiin lasten tärkeimmäksi paikaksi eteisessä oma nimetty lokeropaikka. Tätä kasvattajat nimittivät lapsen tontiksi päiväkodissa. Kasvattajat kokivat, että eteinen merkitsee lapsille siltaa kodin ja päiväkodin välillä, sekä suosittua leikkipaikkaa rauhallisille ja aikuisilta vapaalle leikille. Kasvattajat näkivät eteistilan myös pedagogisesti tärkeänä oppimisen paikkana.