Fyysisen aktiivisuuden yhteys oppimiseen ja koulumenestykseen
Kaarlenkaski, Jonna (2021-05-06)
Kaarlenkaski, Jonna
J. Kaarlenkaski
06.05.2021
© 2021 Jonna Kaarlenkaski. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105087768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105087768
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on selvittää lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden yhteyttä koulumenestykseen ja kartoittaa sen taustalla vaikuttavia tekijöitä oppimisen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on tukea ajatusta siitä, miksi fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa lasten ja nuorten elämää. Tutkielmassa käytetyt tutkimukset ovat jaettuna kahteen kategoriaan sen mukaan, onko fyysinen aktiivisuus tapahtunut koulupäivän aikana vai vapaa-ajalla. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka kokoaa yhteen ajankohtaisia tutkimuksia aiheesta ja tekee niiden pohjalta yhteenvetoa ja pohdintaa aiheesta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten liikkuminen ja yleinen kiinnostus liikuntaa kohtaan ovat laskeneet (Kokko & Martin, 2019). Lasten ja nuorten fyysisellä aktiivisuudella on kuitenkin monia positiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin (Bangspo ym., 2016). Fyysisen aktiivisuuden katsotaan ehkäisevän monia erilaisia sairauksia, kuten diabetesta, syöpää ja metabolista oireyhtymää. Sen on huomattu olevan yhteydessä lasten ja nuorten kohonneeseen mielialaan ja itsetuntoon, sekä positiivisiin sosiaalisiin suhteisiin muiden ihmisten kanssa (Bangspo ym., 2016). Useiden tutkimusten mukaan fyysisen aktiivisuuden on katsottu parantavan oppimistuloksia ja sen myötä koulumenestystä (Syväoja & Jaakkola, 2017).
Tutkielmassa käytettyjen tutkimusten tulokset eivät olleet yksiselitteisiä. Tutkimustuloksista löytyi positiivisia, neutraaleja ja negatiivisia yhteyksiä fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkimuksessa käytettävällä mittausmenetelmällä voi olla merkittävä vaikutus tulosten kannalta. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden, oppimisen ja koulumenestyksen mahdollisen yhteyden katsotaan johtuvan siitä, että ne aktivoivat samoja aivoalueita, kehittävät motorisia taitoja ja edistävät sosiaalista toimintakykyä ja vuorovaikutustaitoja. Johtopäätöksenä on, että fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen yhteyden selvittämiseksi tarvitaan enemmän pitkittäistutkimusta ja tutkimuksissa voi olla tarpeellista käyttää kahta eri mittausmenetelmää luotettavien tuloksien saamiseksi. Tulevaisuuden tutkimuksissa olisi hyvä perehtyä myös fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen yhteyden taustalla oleviin tekijöihin tarkemmin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten liikkuminen ja yleinen kiinnostus liikuntaa kohtaan ovat laskeneet (Kokko & Martin, 2019). Lasten ja nuorten fyysisellä aktiivisuudella on kuitenkin monia positiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin (Bangspo ym., 2016). Fyysisen aktiivisuuden katsotaan ehkäisevän monia erilaisia sairauksia, kuten diabetesta, syöpää ja metabolista oireyhtymää. Sen on huomattu olevan yhteydessä lasten ja nuorten kohonneeseen mielialaan ja itsetuntoon, sekä positiivisiin sosiaalisiin suhteisiin muiden ihmisten kanssa (Bangspo ym., 2016). Useiden tutkimusten mukaan fyysisen aktiivisuuden on katsottu parantavan oppimistuloksia ja sen myötä koulumenestystä (Syväoja & Jaakkola, 2017).
Tutkielmassa käytettyjen tutkimusten tulokset eivät olleet yksiselitteisiä. Tutkimustuloksista löytyi positiivisia, neutraaleja ja negatiivisia yhteyksiä fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkimuksessa käytettävällä mittausmenetelmällä voi olla merkittävä vaikutus tulosten kannalta. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden, oppimisen ja koulumenestyksen mahdollisen yhteyden katsotaan johtuvan siitä, että ne aktivoivat samoja aivoalueita, kehittävät motorisia taitoja ja edistävät sosiaalista toimintakykyä ja vuorovaikutustaitoja. Johtopäätöksenä on, että fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen yhteyden selvittämiseksi tarvitaan enemmän pitkittäistutkimusta ja tutkimuksissa voi olla tarpeellista käyttää kahta eri mittausmenetelmää luotettavien tuloksien saamiseksi. Tulevaisuuden tutkimuksissa olisi hyvä perehtyä myös fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen yhteyden taustalla oleviin tekijöihin tarkemmin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34150]