Lasten luontosuhteen ja ympäristöasenteiden kehittymisen tukeminen varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksessa

Abstract

Ympäristöongelmat sekä ratkaisut niihin ovat osa nykymaailman puhutuimpia huolia. Kasvatuksella on oma tehtävänsä tukea lapsia ja nuoria niin, että heillä on riittävät tiedot ja taidot oman hyvinvointinsa ja vastuullisen toimijuuden vaalimiseen. Luontosuhteella on todettu olevan merkittävä vaikutus sekä erilaisiin hyvinvointitekijöihin, että ympäristön suojeluhalun muodostumiseen. Nykyaikana lasten mahdollisuudet liikkua luonnonmukaisessa ympäristössä ovat muuttuneet vähäisemmiksi ja ajanvietto on siirtynyt enemmän rakennettuihin ympäristöihin, sisätiloihin ja median maailmaan. Tarkoituksenani oli tutkia, millaisia toimia tarvittaisiin, jotta lapset saisivat myös tulevaisuudessa luotua luontoon suhteen, joka kannustaa heitä toimimaan myös luonnonympäristöissä ja suojelemaan niitä.

Tässä tutkielmassa pyrin kartoittamaan, miten varhaiskasvatuksen ympäristökasvatus voi toiminnallaan tukea sekä luontosuhteen muodostumista, että siitä jatkumona kehittyviä ympäristöasenteita. Tutkielmassa selvitin, millaisia teorioita ja kokemuksia aiemman tutkimuksen pohjalta on löydetty lasten luontosuhteen ja ympäristöasenteiden muodostumisesta, sekä pohdin, miten niitä voisi käytännössä hyödyntää varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen toteutuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää konkreettisia keinoja, joilla varhaiskasvattajat voivat tukea lasten luontosuhdetta ja ympäristöasenteita, sekä pohtia varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen nykyhetken toimintatapoja.

Tuloksista kävi ilmi, että luontosuhteen muodostuminen vaatii aikaa ja kokemuksia luonnonympäristöissä. Positiiviset kokemuksen luonnossa yhdessä turvallisen aikuisen sekä vertaisten kanssa toimivat tärkeässä roolissa luontosuhteen muodostamisessa ja luovat pohjaa asenteiden pohtimiselle ja muodostamiselle. Vahva luontosuhde johtaa haluun suojella ja säilyttää luontoa myös aikuisuudessa. Luontosuhde ja ympäristöasenteet molemmat vaativat positiivisia kokemuksia, tarvetta vastaavaa toimintaa ja tunnetta, sekä mahdollisuuksia käsitellä ja pohtia luontoa ja ympäristökysymyksiä turvallisesti yhdessä muun muassa leikin, taiteen, tarinoiden, draaman ja tutkimisen kautta. Tärkeässä roolissa ympäristöasenteiden muodostumisessa toimivat myös mallioppiminen, arjen tavat, empatiataidot sekä toimijuus.