Attributiva och predikativa adjektiv, inversion och bisatsordföljd : processbarhetsteorins nivåer tre, fyra och fem i finska gymnasisters uppsatser

Abstract

I denna pro gradu-avhandling studeras attributiv och predikativ adjektivkongruens, inversion och bisatsordföljd i en grupp finska gymnasisters uppsatser på en kurs i svenska som andraspråk. Dessa strukturer i svenskan representerar nivåerna tre, fyra och fem i Manfred Pienemanns procesbarhetsteori från 1998.

Materialet bestod av 54 uppsatser på 100–130 ord. Uppsatserna skrevs av 19 gymnasister med finska som modersmål i gymnasiets andra årskurs. Vid skrivandet fick eleverna stöd av läraren och lärarpraktikanterna. Eleverna kunde även diskutera med varandra i klassrummet. Även ordböcker och textredigeringsprogrammens rättstavningsfunktioner kunde användas.

Syftet med avhandlingen är att studera hur eleverna behärskar de nämnda grammatiska strukturerna i uppsatserna och hur resultaten ser ut jämfört med processbarhetsteorin och tidigare forskning om ämnet. Genom att identifiera dessa strukturer och analysera hur språkinläraren har lyckats i dem ger en bättre uppfattning om vilken nivå språkinläraren befinner sig på. Med andra ord genom att reflektera över vad språkinläraren kan och inte kan får man en uppfattning om vilka kunskaper som är bra att fokusera på i nästa fas.

De grammatiska strukturerna som representerar procesbarhetsteorins tre högsta nivåer kategoriserades ur elevernas uppsatser och därmed kunde behärskningsgraden i varje kategori för varje elev räknas ut. Efter detta kunde gruppens behärskningsgrad i varje kategori räknas ut. Resultaten var i linje med både processbarhetsteorin och tidigare forskning om temat.

Medelvärdet från alla elevers medelvärde visar att gruppens behärskningsgrad i nivå tre från processbarhetsteorin var 86 %, behärskningsgraden i nivå fyra var 77 % och behärskningsgraden i nivå fem var 52 %. Överraskande nog verkar det ändå som om den predikativa positionen är vanligare att använda än den attributiva positionen hos informanterna, trots att predikativ adjektivkongruens tydligt kan sägas vara svårare att bilda än attributiv adjektivkongruens. Tidigare studier har visat att numerus behärskas bättre än genus i både attributiv och predikativ position vid adjektivkongruens. Detta stämmer också procentuellt sett i mitt material. Likadant som predikativ adjektivkongruens representerar även inversion i huvudsats nivå fyra i processbarhetsteorin och detta gestaltade sig även i mitt material. Intressant nog var här den totala förekomsten av inversion större än förekomsten av de predikativt kongruerade adjektiven som är medräknade i kategorin.

Målet med avhandlingen är att ge svensklärare fler verktyg till att analysera elevuppsatser genom att se på inlärarspråket med processbarhetsteorins synvinkel. Utgående från uppsatserna kunde forskningsfrågorna besvaras på ett sätt som ger språklärare djupare förståelse om fenomenen runt inlärandet av de studerade strukturerna. Slutligen diskuteras idéer om hur språkets komplexitet skulle kunna studeras med hjälp av processbarhetsteorin.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee attributiivisten ja predikatiivisten adjektiivien taivutusta, päälauseen käänteistä sanajärjestystä ja sivulauseen sanajärjestystä erään lukiolaisryhmän kirjoitelmissa. Kirjoitelmat kirjoitettiin lukion ruotsin kielen kurssilla. Nämä rakenteet ruotsin kielessä edustavat tasoja kolme, neljä ja viisi Manfred Pienemannin prosessoitavuusteoriassa vuodelta 1998.

Aineisto koostui 54 kirjoitelmasta, jotka olivat 100–130 sanan mittaisia. Kaikki 19 kirjoittajaa olivat lukion toisen vuoden opiskelijoita ja heidän äidinkielensä oli suomi. Kirjoittaessaan opiskelijat saivat tukea opettajalta ja opetusharjoittelijoilta. Opiskelijat saivat myös keskustella kirjoitelmista keskenään luokkahuoneessa. Myös sanakirjoja sekä tekstinkäsittelyohjelmien oikeinkirjoitustoimintoja oli mahdollista käyttää.

Tutkielman tarkoituksena on tutkia, kuinka opiskelijat hallitsevat kirjoitelmissa mainitut kieliopilliset rakenteet sekä verrata, miltä tulokset näyttävät verrattuna prosessoitavuusteoriaan ja aiheesta tehtyyn aikaisempaan tutkimukseen. Tunnistamalla nämä rakenteet ja analysoimalla, kuinka kielenoppija on onnistunut niissä, saa paremman kuvan siitä, millä tasolla kielenoppija on. Toisin sanoen pohtimalla sitä, mitä kielenoppija osaa ja ei osaa, antaa käsitystä siitä, mihin taitoihin on hyvä keskittyä seuraavassa vaiheessa.

Nämä kieliopilliset rakenteet, jotka edustavat kolmea korkeinta tasoa prosessoitavuusteoriassa, kategorisoitiin opiskelijoiden kirjoitelmista ja siten voitiin laskea kunkin opiskelijan osaamistaso kussakin kategoriassa. Tämän jälkeen voitiin laskea ryhmän osaamistaso kussakin kategoriassa. Tulokset olivat linjassa sekä prosessoitavuusteorian että aikaisemman aihetta koskevan tutkimuksen kanssa.

Kaikkien opiskelijoiden keskiarvojen keskiarvo osoittaa, että ryhmän osaamistaso prosessoitavuusteorian kolmannella tasolla oli 86 %, osaamistaso neljännellä tasolla oli 77 % ja osaamistaso viidennellä tasolla oli 52 %. Yllättävää on, että informantit vaikuttavat käyttävän predikatiivista asemaa yleisemmin kuin attributiivista asemaa, vaikka predikatiivisten adjektiivien muodostamisen voidaan selvästi sanoa olevan vaikeampaa kuin attributiivisten adjektiivien muodostaminen. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että adjektiivien taivutuksessa luku hallitaan paremmin kuin suku sekä attributiivisessa että predikatiivisessa asemassa. Tämä piti paikkansa prosentuaalisesti katsottuna myös omassa aineistossani. Kuten predikatiivisten adjektiivien taivutus, päälauseen käänteinen sanajärjestyskin edustaa prosessoitavuusteorian tasoa neljä, mikä myös toteutui aineistossani. Mielenkiintoista on kuitenkin, että päälauseen käänteistä sanajärjestystä esiintyi kokonaisuudessaan enemmän kuin predikatiivisesti taivutettuja adjektiiveja, jotka on laskettu mukaan kategoriaan.

Tutkielman tarkoituksena on antaa ruotsinopettajille enemmän työkaluja opiskelijoiden kirjoitelmien analysointiin tarkastelemalla oppijan kieltä prosessoitavuusteorian näkökulmasta. Kirjoitelmien perusteella tutkimuskysymyksiin pystyttiin vastaamaan tavalla, joka antaa kieltenopettajille syvemmän käsityksen tutkittujen rakenteiden oppimista ympäröivistä ilmiöistä. Lopuksi käsitellään ideoita siitä, kuinka kielen monimutkaisuutta voitaisiin tutkia prosessoitavuusteorian avulla.