“Desire, like a monster” : a psychoanalytic reading of subjectivity in Crush (2005) by Richard Siken

Abstract

The analysis takes part in the tradition of psychoanalytic literary criticism. It focuses on Richard Siken's rather tragic poetry collection Crush (2005), because its content — involving sexual desire, panic, obsession, repression, violence — opens through a psychoanalytic reading. The primary question is, what can such a reading tell us about the relationship between sexual desire and subjectivity? Secondary questions ask where the process of repression can be located, and how does dreaming affect expressions of desire. The answers reveal a psyche attempting to locate itself in a social context in which it fits inadequately.

The theoretical background covers basic readers (e.g. by Stephen Frosh) on psychoanalysis as well as Sigmund Freud’s own texts. Psychoanalysis’ problematic relationship with homosexuality is touched on as well, because the poetry at hand is explicitly homoerotic. The central concepts of psychoanalysis — repression, instincts, the maps of psyche, anxiety, the Oedipal complex, transference, melancholy — are explained. Psychoanalytic literary criticism involves introducing Jacques Lacan and is further introduced through a couple of readers (e.g. by Maud Ellmann, Elizabeth Wright).The positions of speaker, subject and object are the most important poetic terms. Metalyrical and material viewpoints are crucial in the analysis. Connections between poetic terms and psychoanalytic concepts are emphasized. The study of masculinity is an underlying background.

The first reading focuses on locating the struggle the subject of poems is experiencing. First, the return of the repressed is studied closely through a couple of poems. The function between the poetic message and material form of the poem is highlighted; repression becomes apparent both. Then, the apparent self-reflexive negotiation of the subject is studied through one particular poem, in which the subject is trying to locate himself as a masculine entity in intimate and social relationships. Thirdly, the fractured subjectivity is analyzed using Freud’s topography of the mind. The second reading focuses on the dream work, and Freud is engaged further to produce a comprehensive analysis of dream content. Finally, the readings are connected to a larger understanding of attempting to locate a complicated and socially ostracized identity in a web of repression and denial.

In conclusion, the subject of Siken’s poems is wholly affected by his distorted relationship with desire, which complicates his understanding of his consequentiality in his tragic experiences. He lacks satisfaction, which leads to problems with locating identity. Repression is a poor defense against unpalatable material, which keeps resurfacing continuously, even in dreams. The analysis at hand emphasizes the possibility of reading tragic homosexual literature constructively, which is recommended when dealing with queer literature.

Tutkielma osallistuu psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimuksen perinteeseen. Aineistona on Richard Sikenin runokokoelma Crush (2005), jonka ainekset — suru, viha, seksuaalisuus, väkivalta, paniikki, pakkomielle — sopivat psykoanalyyttisen tarkastelun alle. Analyysi keskittyy hajonneen subjektiviteetin tutkimiseen useamman kokoelmasta poimitun runon kautta. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on, mitä psykoanalyyttinen luenta voi kertoa ristiriitaisen seksuaalisen halun ja subjektiviteetin suhteesta? Samalla paneudutaan siihen, miten tukahduttaminen vaikuttaa seksuaaliseen haluun, ja missä kyseinen prosessi voidaan nähdä? Myös se, miten uneksinta vaikuttaa halun ilmentymään, selvitetään. Kysymysten lopputuloksena paikoitetaan homoseksuaalinen pirstaloitunut psyyke, joka pyrkii asettamaan itsensä sosiaaliseen kontekstiin, johon psyyken halut istuvat epäsovinnaisesti.

Teoreettinen tausta painottuu tutkielmassa freudilaiseen psykoanalyysiin, joka esitellään yleisesti niin Sigmund Freudin töiden kuin selittävien yleisteoksien (esim. Stephen Frosh) kautta. Koska kyseessä on homoeroottinen runokokoelma, on tarpeen myös tarkastella psykoanalyysin ja homoseksuaalisuuden suhdetta kriittisesti Kenneth Lewesin työn avulla. Jacques Lacanin esittelyn kautta siirrytään psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen, jonka mutkia esitellään mm. Maud Ellmannin ja Elizabeth Wrightin näkemyksien kautta. Keskeiset käsitteet — mielen liikkeet ja osaset, tukahduttaminen, ahdistus, vietit, Oidipus-kompleksi, transferenssi, melankolia — avataan. Myös runotulkinnallisia käsitteitä selitetään auki. Puhujan, subjektin ja objektin paikat runoudessa ovat olennaisimpia tarkastelun kohteita. Sekä runon materiaalinen että metalyyrinen luonne yhdistetään merkitykselliseksi osaksi analyysiosion runotulkintaa. Yhtenevyyksiä runouden käsitteiden ja psykoanalyysin käsitteiden välillä painotetaan. Maskuliinisuuden tutkimusta sivutaan tarpeen tullen.

Ensimmäinen luenta keskittyy subjektin kamppailun paikoittamiseen Sikenin runoissa. Aluksi tarkastellaan tukahduttamisen prosessia ja tukahdutetun materiaalin väkinäistä paluuta parin runon kautta. Toiminnat paikoitetaan sekä runojen viestiin että runojen materiaaliselle tasolle kuten muotoon ja säkeisiin. Sen jälkeen runojen subjektin sisäisen neuvottelun prosessia eri mielen maisemien läpi luetaan fokusoidusti yhden runon kautta. Reflektion avulla runon subjekti koettaa paikantaa itsensä maskuliinisena henkilönä intiimien suhteiden verkossa. Kolmanneksi pirstaloitunutta subjektiviteettia valaistaan Freudin typografiaan keskittyneesti heijastaen. Toinen luenta pyörii unien maailmassa ja paneutuu siihen, mitä mahdollisuuksia halulla on ilmentyä runojen subjektin unikuvissa. Siten Freudin unientulkinnan kaavaa hyödynnetään. Lopuksi runoluennat liitetään osaksi laajempaa subjektiviteetin hahmotuksen ongelmaa yhteiskunnallisten rajoitusten sisällä tukahduttamisen ja kiellon verkostossa.

Päätäntönä on, että Sikenin runoissa subjektin ongelmallisen elämän laukaisijana on hankala suhde seksuaaliseen haluun. Subjekti ei kykene saavuttamaan tyydytystä, mikä johtaa vaikeuksiin nähdä omaa vaikutuksellisuutta ja paikoittaa identifikaatiota. Tukahduttaminen ei ole tuloksekas puolustuskeino, vaan epämukavat aiheet palautuvat uudelleen runojen sisäisessä narratiivissa aina unikuviin saakka. Kyseisellä Sikenin runojen psykoanalyyttisella luennalla korostetaan mahdollisuutta tulkita traagisia aineksia rakentavasti, mikä on suositeltavaa kuoleman kanssa tekemisessä olevalle homoseksuaaliselle kirjallisuudelle.