Opetus- ja kasvatushenkilöstön ja lastensuojelun välinen suhde : kokemuksia lapsen pahoinvoinnin tunnistamisesta, ilmoittamisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää opetus- ja kasvatushenkilöstön ja lastensuojelun välistä suhdetta. Keskityn erityisesti tarkastelemaan varhaiskasvatushenkilöstön kokemuksia liittyen lapsen pahoinvoinnin tunnistamiseen, ilmoittamiseen sekä lastensuojelun kanssa käytävään moniammatilliseen yhteistyöhön. Vertailupohjaksi olen ottanut koulukontekstissa ilmenevät kokemukset, ja lisäksi huomioin myös lastensuojelun näkökulman liittyen lastensuojelutyöhön ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Kaiken keskiössä on lapsen etu ja hyvinvointi.

Tutkielma toteutetaan kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla tutkittavaa ilmiötä voidaan käsitellä laajemmin ja väljemmillä tutkimuskysymyksillä. Tutkimuskysymykseni käsittävät tutkielman kolme keskeistä teemaa: pahoinvoinnin tunnistamisen ja ilmoittamisen, moniammatillisen yhteistyön sekä edellä mainittujen vertailun varhaiskasvatuksen ja opetustoimen välillä. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen luo fenomenologinen tutkimus, joka tarkoittaa kokemuksen tutkimusta. Kokemuksella tarkoitetaan esimerkiksi tuntemuksia, ajatuksia ja tapahtumia, mutta myös tietoja ja taitoja esimerkiksi työkokemusta. Fenomenologinen tutkimus pyrkii selittämään ja jäsentämään tiettyyn kontekstiin liittyvää kokemusta, jolloin tutkittavien kokemusten kontekstin tulee olla samankaltaiset. Tutkielman tutkittavien kokemusten kokijat työskentelevät kaikki opetuksen ja kasvatuksen parissa, jolloin kontekstit ovat samanlaiset.

Lähtökohtaisesti varhaiskasvatuksesta tehdään vähemmän lastensuojeluilmoituksia verrattuna kouluun. Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatushenkilöstö suhtautuu kielteisemmin yhteistyöhön lastensuojelun kanssa kuin opetustoimi. Yleisin opetus- ja kasvatushenkilöstön kokemus on epävarmuus liittyen pahoinvoinnin merkkien tunnistamiseen ja ilmoituksen tekemiseen. Epävarmuuteen liittyy monesti myös pelkoa lapsen kohtalosta sekä vanhempien mahdollisesti aggressiivisesta reaktiosta. Lisäksi työkokemuksella ja koulutuksella näyttää olevan merkitystä esimerkiksi ilmoitusherkkyyteen.