Lumen latvusinterseption ajallinen vaihtelu metsätyypeittäin Suomessa

Abstract

Lumen latvusinterseptiolla tarkoitetaan kasvillisuuden, erityisesti puuston kykyä siepata satavaa lunta latvustoonsa. Puuston lumen latvusinterseptiota on tutkittu paljon, mutta tutkimuksia niiden trendeistä on vain vähän. Tämän tutkielman päätarkoituksena on selvittää, onko lumen latvusinterseption määrässä havaittavissa muutoksia viimeisen 70 vuoden aikana Suomessa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan mahdollisia eroja lumen latvusinterseption määrissä metsätyyppien (kuusi-, mänty- ja lehtipuuvaltainen metsä) välillä sekä kolmen ympäristömuuttujan (ilman lämpötila, kokonaissadanta ja lumen määrä) suhteen.

Tutkielman aineisto on kerätty 23:sta lumilinjasta eri puolilta Suomea vapaaehtoisten mittaajien toimesta ja se on saatu käyttöön Suomen ympäristökeskukselta. Tämän tutkielman analyysit tehtiin R-ohjelmistolla. Lumen latvusinterseption muutosten tarkastelussa käytetään Mann-Kendallin trenditestiä. Metsätyyppien välisessä lumen latvusinterseption erojen tarkastelussa on käytetty Kruskal-Wallisin ja Dunnin post-hoc testejä. Lisäksi ympäristömuuttujien vaikutusta lumen latvusinterseptioon tarkasteltiin yksinkertaisen lineaarisen regressioanalyysin avulla.

Etelä-Suomessa havaittiin lumen latvusinterseption määrien pääosin kasvaneen. Vastaavasti Pohjois-Suomessa lumen latvusinterseption määrissä ei havaittu tapahtuneen muutoksia. Metsätyypeistä kuusivaltaisessa metsässä lumen latvusinterseptio oli kaikkein suurinta ja lehtipuuvaltaisessa metsässä pienintä. Ympäristömuuttujista lämpötila näytti vaikuttavan lumen latvusinterseption määrään kaikkein eniten. Sen vaikutus kuitenkin heikkenee kylmemmille ilmastoalueille siirryttäessä. Kokonaissadanta ja lumen määrä näyttivät vaikuttavan lumen latvusinterseption määrään pelkästään Pohjois-Suomessa. Lämpötilamuuttujan huomattiin mahdollisesti jopa kontrolloivan muiden ympäristömuuttujien merkitystä lumen latvusinterseption suhteen.