Varhaiskasvatuksen henkilöstön ja alkuopettajien käsityksiä tunteiden säätelytaitojen tukemisesta nivelvaiheen yli

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee varhaiskasvatuksen henkilöstön ja alkuopettajien käsityksiä tunteiden säätelytaitojen tukemisesta sekä rakentaa niiden avulla kuvaa varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen arjessa tärkeiksi koetuista tukemisen tavoista. Metodologisesti tutkimus sijoittuu laadullisen tutkimuksen kentälle ja tutkimuksen tavoitteisiin pyrittiin vastaamaan seuraavilla tutkimuskysymyksillä: 1. Millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ja alkuopettajilla on tunteiden säätelytaitojen tukemisen tavoista? ja 2. Mitä asioita alkuopettajat tuovat esiin kuvatessaan lasten tunteiden säätelytaitojen tukemisen jatkumoa nivelvaiheen yli? Tutkimusaineistona on käytetty kahden avoimen kyselyn vastauksia, joiden analysoimisessa on sovellettu fenomenografista lähestymistapaa.

Yhteenvetona voidaan todeta aikuisen roolin olevan merkittävä lasten tunteiden säätelytaitojen tukemisessa. Ulkoinen säätely aikuisen toimesta ohjaa lasta, kunnes se vähitellen korvautuu lapsen omalla itsesäätelyllä. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ja alkuopettajilla on vahva samansuuntainen ymmärrys siitä, että tunteiden säätelyn tukeminen on tärkeää oppimisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys tukee näitä tuloksia ja tämän myötä tunteiden säätelyn opettamisen voidaan sanoa olevan tämän tutkimuksen näkökulmasta kannattavaa ja tarkoituksenmukaista.

Yksi tutkimuksen tärkeimmistä havainnoista on alkuopettajilta nouseva huoli tiedonsiirron katkeamisesta nivelvaiheessa. Tunteiden säätelytaitojen tukemisen periaatteet ja tavoitteet koetaan niin varhaiskasvatuksessa kuin alkuopetuksessa samankaltaisiksi, mutta toteutukseen tarvittavissa resursseissa ja ajankäytössä nähdään puutteita. Alkuopettajat kokevat, ettei heillä ole aikaa kohdata tukea tarvitsevaa lasta. Tämän lisäksi yhteistyö varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen välillä koetaan riippuvaiseksi aikuisten omasta aktiivisuudesta ja ympäristön tarjoamista vaihtelevista toimintamalleista. Vaikka opetussuunnitelmat ohjaavat yhteistyöhön, keinojen ja käytänteiden siirtyminen lapsen mukana varhaiskasvatuksesta alkuopetukseen koetaan haastavana.