Kolmas vallankumous : 1900-luvun alun sosialistinen liike Yhdysvalloissa
Aarimaa, Joona (2020-05-26)
J. Aarimaa
26.05.2020
© 2020 Joona Aarimaa. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005282220
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005282220
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee 1900-luvun alun sosialistista liikettä Yhdysvalloissa kolmen sosialistisen puolueen johtohahmon kautta. Tutkimuksen kohteena ovat Victor Berger, Eugene Debs ja Morris Hillquit. Lähdeaineistona on näiden kolmen ajattelijan kirjoittamat teokset: Bergerin vuonna 1903 julkaistu lehtiartikkelikokoelma "Broadsides", Debsin vuonna 1908 julkaistu "Debs. His Life Writings and Speeches", Debsin vuonna 1916 julkaistu "Labor and Freedom" sekä Hillquitin vuonna 1909 julkaistu "Socialism in theory and practice".
Pyrin selvittämään, mikä sai tutkimuksen kohteena olevat henkilöt kannattamaan radikaalia ja marginaalissa olevaa poliittista liikettä. Tutkielman tarkoituksena on myös esitellä ja vertailla heidän ajatteluaan ja ehdotuksiaan yhteiskunnan parantamiseksi. Tavoitteeni on myös selvittää, miksi sosialistit ja ammattiyhdistysliike eivät tehneet yhteistyötä. Sosialistit haastoivat yhdysvaltalaisen individualismin perinteen, joten pyrin selvittämään, miten sosialistit kritisoivat individualismia ja mitä he tarjosivat sen tilalle.
Teollistuminen oli muuttanut 1900-luvun alun Yhdysvaltalaista yhteiskuntaa merkittävästi. Teollistuminen auttoi useita vaurastumaan, mutta se johti myös eriarvoisuuden kasvuun. 1900-luvun alun sosialistit syyttivät kapitalismia yhteiskunnan ongelmista. Sosialistit uskoivat kapitalistisen järjestelmän lopulta hajoavan omiin ristiriitaisuuksiinsa, mutta he esittivät silti käytännön suunnitelmia sen korvaamiseksi. Yhdysvaltojen sosialistisen puolueen oikeistosiipi halusi Bergerin ja Hillquitin johdolla korvata kapitalismin vähittäisten reformien kautta, kun taas puolueen vasen siipi oli Debsin tavoin vallankumouksen kannalla. Puolueen oikea siipi halusi myös tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen suurimman ammattiliitto American Federation of Laborin kanssa, mutta puolueen vasemmisto ei suostunut tähän. AFL ei myöskään halunnut tehdä yhteistyötä puolueiden kanssa. Oikeiston ja vasemmiston välinen riitely johti lopulta puolueen hajoamiseen.
Yhdysvaltalaisen sosialismin suosio oli suurimmillaan 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä, mutta sosialistit eivät silti pystyneet luomaan varteenotettavaa poliittista liikettä. Sosialistit pitivät individualismia ongelmallisena filosofiana, mutta he eivät koskaan vakuuttaneet tavallisia työläisiä luokkatietoisuuteen perustuvan kollektiivisen identiteetin paremmuudesta. Sosialismin suosio Yhdysvalloissa on kuitenkin kasvanut, erityisesti nuorten parissa. Olisi mielenkiintoista selvittää, onko Yhdysvaltoihin kehittynyt juuri amerikkalaisiin oloihin sopeutunutta sosialismia.
Pyrin selvittämään, mikä sai tutkimuksen kohteena olevat henkilöt kannattamaan radikaalia ja marginaalissa olevaa poliittista liikettä. Tutkielman tarkoituksena on myös esitellä ja vertailla heidän ajatteluaan ja ehdotuksiaan yhteiskunnan parantamiseksi. Tavoitteeni on myös selvittää, miksi sosialistit ja ammattiyhdistysliike eivät tehneet yhteistyötä. Sosialistit haastoivat yhdysvaltalaisen individualismin perinteen, joten pyrin selvittämään, miten sosialistit kritisoivat individualismia ja mitä he tarjosivat sen tilalle.
Teollistuminen oli muuttanut 1900-luvun alun Yhdysvaltalaista yhteiskuntaa merkittävästi. Teollistuminen auttoi useita vaurastumaan, mutta se johti myös eriarvoisuuden kasvuun. 1900-luvun alun sosialistit syyttivät kapitalismia yhteiskunnan ongelmista. Sosialistit uskoivat kapitalistisen järjestelmän lopulta hajoavan omiin ristiriitaisuuksiinsa, mutta he esittivät silti käytännön suunnitelmia sen korvaamiseksi. Yhdysvaltojen sosialistisen puolueen oikeistosiipi halusi Bergerin ja Hillquitin johdolla korvata kapitalismin vähittäisten reformien kautta, kun taas puolueen vasen siipi oli Debsin tavoin vallankumouksen kannalla. Puolueen oikea siipi halusi myös tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen suurimman ammattiliitto American Federation of Laborin kanssa, mutta puolueen vasemmisto ei suostunut tähän. AFL ei myöskään halunnut tehdä yhteistyötä puolueiden kanssa. Oikeiston ja vasemmiston välinen riitely johti lopulta puolueen hajoamiseen.
Yhdysvaltalaisen sosialismin suosio oli suurimmillaan 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä, mutta sosialistit eivät silti pystyneet luomaan varteenotettavaa poliittista liikettä. Sosialistit pitivät individualismia ongelmallisena filosofiana, mutta he eivät koskaan vakuuttaneet tavallisia työläisiä luokkatietoisuuteen perustuvan kollektiivisen identiteetin paremmuudesta. Sosialismin suosio Yhdysvalloissa on kuitenkin kasvanut, erityisesti nuorten parissa. Olisi mielenkiintoista selvittää, onko Yhdysvaltoihin kehittynyt juuri amerikkalaisiin oloihin sopeutunutta sosialismia.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34164]