Kultu Kimallus, Alaskan lumikenttien tytär : ankkahahmojen feminiinisyys, maskuliinisuus ja emansipatorisuus Carl Barksin ja Don Rosan sarjakuvissa
Räsänen, Maija (2020-05-20)
M. Räsänen
20.05.2020
© 2020 Maija Räsänen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005212049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005212049
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään, miten Carl Barksin luoman ja Don Rosan käyttämän Kultu Kimallus -sarjakuvahahmon emansipaatio muodostuu suhteessa Roope Ankka -hahmoon ja kahden eri tekijän luoman ankkauniversumin toimintaympäristöön.
Kultu on antropomorfinen feminiiniseksi tulkittu ankka, jolla on ambivalenssi suhde maskuliinisena käsitettyyn Roopeen. Barksin ja Rosan kulttuurisissa teksteissä hahmojen sukupuolta rakentavat butlerilaiset performatiivit ja sukupuolen performatiivisuus ironisoivat normatiivisia käsityksiä sukupuolesta. Ironia kyseenalaistaa patriarkaattisia arvoja ja sukupuolta muodostavia, normatiivisia sääntömääräytyneitä sukupuolen merkityksenmuodostusprosesseja.
Molempien tekijöiden rajatusta aineistosta käy ilmi, että Kultu-hahmoa ja suhteita tarkastelemalla ilmenee ongelmia ja ristiriitoja, joita kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä aiheuttaa hahmojen identiteetinmuodostuksessa. Kultu Kimallus voi ottaa käyttöönsä sekä femmen että cowboy-machon performatiiveja. Roopen maskuliiniselle hahmolle liukumat eivät ole mahdollisia. Machon cowboy-sankarin ja femmen välisen suhteen ambivalentit piirteet tulevat esiin ikävän, kaihon, ritualisoituvan väkivallan, kilpailun ja halujen muodostamassa ristiriitaverkostossa. Ristiriita ilmenee maskuliinisen hahmon toiminnan esteinä, jotka nimeän maskuliinisen toimijan machoperformatiivisuuden normatiiviseksi diskurssiksi.
Toisin kuin Roope, Kultun hahmo onnistuu muuntelemaan heteromatriisin luomaa, kaksijakoiseen sukupuolinormiin sidottua toimijuutta. Kultu murtaa konventionaalisia ja normatiivisia toimijuuden rajoja käyttäen tietoisesti sukupuolten välillä liukuvia performatiiveja. Hahmo synnyttää säröjä stereotyyppiseen femme fatalen trooppiin. Näin ollen Kultu on emansipatorinen subjekti, femme solide ja femme vitale. Nimeän tämän sukupuolta rakentavan performanssin itsenäisen vastarinnan diskurssiksi eli emansipatorisen performatiivisuuden diskurssiksi.
Barksin Kultun emansipaatio toteutuu siten, että Kultu on asettunut oman alueensa hallitsijaksi ja omavoimaiseksi cowboy-toimijaksi. Emansipaatiota kuvaavat Barksin Kultun tietoisesti toisin toistamat sukupuolen performanssit. Emansipaatio näkyy Kultun menestyksenhalussa, joka ei eroa kultaryntäyksen ajan maskuliinisten hahmojen toiminnan motiiveista. Kulta on yhtä tärkeää Kultulle kuin Roopellekin.
Rosan Kultulla emansipaatio on näkyvissä itsenäisen yrittäjän ja työn kuvissa. Rosan Kultu on menestyvä ja itsenäinen yrittäjä. Kuten Barksilla, myös Rosalla Kultu toistaa tietoisesti sukupuolen normatiivisia performansseja toisin selvitäkseen patriarkaattisessa dikotomisessa sukupuolijärjestelmässä.
Sekä Barksin että Rosan tekstiuniversumeissa hahmo tiedostaa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää normalisoivien performatiivien ehdot sekä käyttää aktiivisesti näitä performatiiveja edukseen tavoitellessaan omaa parastaan.
Kultu on antropomorfinen feminiiniseksi tulkittu ankka, jolla on ambivalenssi suhde maskuliinisena käsitettyyn Roopeen. Barksin ja Rosan kulttuurisissa teksteissä hahmojen sukupuolta rakentavat butlerilaiset performatiivit ja sukupuolen performatiivisuus ironisoivat normatiivisia käsityksiä sukupuolesta. Ironia kyseenalaistaa patriarkaattisia arvoja ja sukupuolta muodostavia, normatiivisia sääntömääräytyneitä sukupuolen merkityksenmuodostusprosesseja.
Molempien tekijöiden rajatusta aineistosta käy ilmi, että Kultu-hahmoa ja suhteita tarkastelemalla ilmenee ongelmia ja ristiriitoja, joita kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä aiheuttaa hahmojen identiteetinmuodostuksessa. Kultu Kimallus voi ottaa käyttöönsä sekä femmen että cowboy-machon performatiiveja. Roopen maskuliiniselle hahmolle liukumat eivät ole mahdollisia. Machon cowboy-sankarin ja femmen välisen suhteen ambivalentit piirteet tulevat esiin ikävän, kaihon, ritualisoituvan väkivallan, kilpailun ja halujen muodostamassa ristiriitaverkostossa. Ristiriita ilmenee maskuliinisen hahmon toiminnan esteinä, jotka nimeän maskuliinisen toimijan machoperformatiivisuuden normatiiviseksi diskurssiksi.
Toisin kuin Roope, Kultun hahmo onnistuu muuntelemaan heteromatriisin luomaa, kaksijakoiseen sukupuolinormiin sidottua toimijuutta. Kultu murtaa konventionaalisia ja normatiivisia toimijuuden rajoja käyttäen tietoisesti sukupuolten välillä liukuvia performatiiveja. Hahmo synnyttää säröjä stereotyyppiseen femme fatalen trooppiin. Näin ollen Kultu on emansipatorinen subjekti, femme solide ja femme vitale. Nimeän tämän sukupuolta rakentavan performanssin itsenäisen vastarinnan diskurssiksi eli emansipatorisen performatiivisuuden diskurssiksi.
Barksin Kultun emansipaatio toteutuu siten, että Kultu on asettunut oman alueensa hallitsijaksi ja omavoimaiseksi cowboy-toimijaksi. Emansipaatiota kuvaavat Barksin Kultun tietoisesti toisin toistamat sukupuolen performanssit. Emansipaatio näkyy Kultun menestyksenhalussa, joka ei eroa kultaryntäyksen ajan maskuliinisten hahmojen toiminnan motiiveista. Kulta on yhtä tärkeää Kultulle kuin Roopellekin.
Rosan Kultulla emansipaatio on näkyvissä itsenäisen yrittäjän ja työn kuvissa. Rosan Kultu on menestyvä ja itsenäinen yrittäjä. Kuten Barksilla, myös Rosalla Kultu toistaa tietoisesti sukupuolen normatiivisia performansseja toisin selvitäkseen patriarkaattisessa dikotomisessa sukupuolijärjestelmässä.
Sekä Barksin että Rosan tekstiuniversumeissa hahmo tiedostaa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää normalisoivien performatiivien ehdot sekä käyttää aktiivisesti näitä performatiiveja edukseen tavoitellessaan omaa parastaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34150]