Analyysi Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1966 spirometria-aineiston luotettavuudesta

Abstract

Tutkielmani aiheena on Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin spirometria-aineiston luotettavuus. Epäonnistuneen spirometriapuhalluksen taustatekijät voidaan karkeasti jakaa potilaslähtöisiin, hoitajalähtöisiin ja laiteperäisiin virheisiin. Spirometrian onnistunut suorittaminen edellyttää hyvää kooperaatiota ja laitteen huolellista käyttöä sekä valmistelua ja ohjausta. Jos yksikin edellä mainituista tekijöistä on huonosti tai huolimattomasti hoidettu niin vaarana on epäluotettava diagnostiikka ja potilaan hoidon epäonnistuminen.

Osana tutkielmaa esittelen spirometrian luotettavuuden kehitystä suomalaisessa viitekehyksessä. Viimeisten vuosikymmenien aikana maassamme on edistytty huimasti laitehuollon ja viitearvostojen osalta. Täten spirometriat ovat toistettavuudeltaan laadukkaampia kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa tuodaan ilmi koulutuksen merkitystä spirometrian onnistumisen kannalta; on olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että tutkimushoitajien suhteell isen lyhyilläkin interventiojaksoilla saadaan lisättyä spirometrian luotettavuutta ja toistettavuutta.

Tutkimusaineistoni kattaa kaikkiaan 818 tutkittavan spirometriapuhallukset, tyypillisimmillään yksi puhallusarja sisälsi 3–8 puhallusta. Onnistuneita puhallussarjoja oli 352 (43 %) ja epäonnistuneita 436 (53,3 %). 30 (3,7 %) tapauksessa spirometriapuhallus ei ollut tallentunut järjestelmään ollenkaan. Epäonnistuneista puhalluksista laiteperäisiksi eli nollatason puhalluksiksi kategorisoitiin kaikkiaan 113 (13,8 %), ja loput olivat henkilötason ongelmatiikkaan liittyviä (potilasperäisiä 229 (28 %) ja hoitajaperäisiä 94 (11,5 %)). Puhallusten heikon toistettavuuden taustalla lienevät ainakin kannettavan laitteiston itsessään sisältämät ongelmat (standardoidun puhallusasennon puute ja laitteiston alhainen suorituskyky). Aineiston lukuisat teknisesti kelvottomat puhallukset kertovat myös puutteista laitteistokoulutuksessa sekä virheellisen käyrästöjen tunnistamisessa. Kirjallisuudessa suositetaan tiheitä laitekalibrointeja ja havaitsemani puutteet tässä voivat myös olla teknisten ongelmien taustalla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vuoden 1966 syntymäkohortin spirometria-aineisto oli laadullisesti heikko, ja siten kyseinen aineisto soveltuu huonosti muuhun tutkimuskäyttöön. Tulos on kuitenkin selitettävissä tekijöillä, jotka liittyvät tämän nimenomaisen tutkimuksen toteutukseen, eikä näin ollen ole yleistettävissä kuvaamaan alueellista tai valtakunnallista tilannetta.