Positiivisen pedagogiikan mahdollisuudet lapsen itsetunnon vahvistamisessa

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen positiivista pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa itsetunnon näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia keinoja positiivinen pedagogiikka antaa lapsen itsetunnon vahvistamiseen päiväkodissa. Ajatus näiden aiheiden yhdistämisestä muotoutui sen pohjalta, kun halusin saada tietoa siitä, miten lasten hyvinvointia voidaan päiväkodissa edistää. Toisaalta halusin tietoa, miten päiväkodin toimintaa voidaan kehittää myönteisempään suuntaan, jossa lapsen tarpeet otetaan entistä paremmin huomioon.

Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka perustuu positiiviseen psykologiaan. Positiivisen pedagogiikan keskeisenä pyrkimyksenä on tuoda kasvatuksen ja opetuksen kentälle lapsen hyvinvointia ja toimijuutta tukevia toimintatapoja. Positiivisen pedagogiikan lähtökohtana on myönteinen ja vahvuusperustainen opetus. Itsetunnon ilmiö on moninainen ja itsetuntoa käsitellään useiden käsitteiden kautta. Itsetuntoa kuvaa henkilön käsitykset omasta arvostaan, merkityksestään ja pätevyydestään. Itsetunto on sitä, että ihminen kokee olevansa hyvä ja hyväksytty. Varhaiskasvatus on itsetunnon kehittymisen kannalta keskeistä aikaa ja siksi aiheena merkityksellinen.

Toteutan tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmani perustuu aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä mahdollistaa aiheen monipuolisen tarkastelun ja erilaisten lähteiden käytön.

Tulosten mukaan keskeistä itsetunnon vahvistamisessa on kasvattajan toiminta ja etenkin kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus. Positiivisen pedagogiikan keinot lapsen itsetunnon vahvistamisessa ovat kasvattajan ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen vahvistaminen, myönteisen toimintakulttuurin kehittäminen, vahvuuksiin keskittyminen ja erilaisuuden ja ainutlaatuisuuden arvostaminen.