”Kaikista on ollu hyötyä mitä on tehny ja että ne on aina vieny etiäpäin.” : naisten kertomuksia ketjukouluttautumisesta

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ketjukouluttautujien koulutuspolkuja elämäkerrallisen tutkimuksen keinoin. Koulutukseen hakeutuminen nähdään keskeisimpänä tavoitteena työllistymisen sijaan koulutuksen muodostuttua itsestäänselvyydeksi nuoremmille sukupolville. Moni hakeutuu itselleen sopimattomaan koulutukseen ja voi päätyä suorittamaan useita tutkintoja.

Ketjukouluttautumisen käsite voidaan nähdä elinikäisen oppimisen alakäsitteenä sen tarkoittaessa useaan tutkintoon johtavan koulutuksen suorittamista peräkkäin jo nuorella iällä. Käsitettä ei ole aiemmin määritelty eikä ilmiön syitä ole tutkittu. Ketjukouluttautumisen voidaan nähdä olevan elinikäisen oppimisen mukaista toimintaa. Samanaikaisesti se ei toteuta koulutuksen tehokkuuteen ja nopeaan työelämään siirtymiseen painottuvia koulutuspoliittisia tavoitteita. Tutkimuksen tavoitteena on määritellä ilmiö tieteellisessä kontekstissa ja löytää syitä sen takana. Laajemmassa mittakaavassa ilmiön tutkiminen voi edesauttaa koulutuspoliittista suunnittelua ja koulutuksen kehittämistä.

Tutkimus on kerronnallinen tutkimus, joka toteutettiin elämäkertatutkimuksena. Aineiston tuottaminen tapahtui syvähaastattelemalla kahta 25–35-vuotiasta vähintään kaksi tutkintoa suorittanutta naista. Maija suoritti haastatteluhetkellä yliopistotutkintoa suoritettuaan aiemmin ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulututkinnon. Erika oli suorittanut kolme ammattikoulututkintoa. Analyysi toteutettiin narratiivisen ja narratiivien analyysin keinoin.

Ketjukouluttautujien koulutuspolkujen merkittävimmiksi tekijöiksi nousivat sosiaaliset suhteet, koulukokemukset ja identiteetti kouluympäristössä, vaikeus hahmottaa tulevaisuutta sekä kokemukset itsestä ja omasta osaamisesta. Sosiaalisista suhteista kaveri- ja parisuhteet nousivat merkityksellisimmiksi tekijöiksi koulutusvalintoja tehtäessä. Haastateltavien suhde vanhempiin ja opettajiin rakentui vahvasti luottamuksen kautta. Samanaikaisesti koulukokemukset painottuivat vähäiseen vahvuuksien tukemiseen ja pyrkimykseen miellyttää opettajaa. Tyypillisiksi piirteiksi nousivat uratoiveiden ja suunnan puute sekä heikko itsetunto hyvästä koulumenestyksestä huolimatta.