Musiikinopettajien kertomuksia itsekriittisyydestä

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee musiikinopettajien kertomuksia itsekriittisyydestä. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan itsekriittisyyden ilmiötä musiikinopettajuuden kontekstissa. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään musiikinopettajuuteen sisältyvää pedagogista ajattelua, reflektointia ja itseymmärrystä, sekä vaatimuksia ja voimavaroja. Tutkielmassa tarkastellaan itsekriittisyyttä opettajien yksilöllisestä näkökulmasta, mutta siinä otetaan huomioon myös yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät. Tutkielmassa on tehty jako haitalliseen ja rakentavaan itsekriittisyyteen, mitkä ilmenevät musiikinopettajien erilaisina suhtautumistapoina itseen ja työhön.

Opetustyö on moniammatillista, mikä pitää sisällään jatkuvaa vuorovaikutusta eri tahojen kanssa, vastuun oppilaista ja tietotaitojen laajan osaamisen. Opetustyö muuttuu jatkuvasti, minkä vuoksi opettajat voivat kokea kovia vaatimuksia työssään. Yhteiskuntamme arvostaa suorituskeskeisyyttä, mikä myös osaltaan lisää vaatimuksia. Sosiaalinen media mahdollistaa opettajien vertailut myönteisessä ja haitallisessa mielessä. Nämä ulkoiset, mutta myös opettajan sisäiset itselle asetetut vaatimukset voivat johtaa opettajan kovaan itsekritiikkiin. Näistä syistä on tärkeää tutkia opettajien kertomuksia itsekriittisyydestä.

Tutkimuskysymys on: ”Mitä musiikinopettajat kertovat itsekriittisyydestä työssään?”. Tutkielma on toteutettu narratiivisin menetelmin. Tutkielmassa haastateltiin viittä musiikinopettajaa eri puolilta Suomea, joiden joukossa on sekä mies- että naisopettajia. Aineiston analyysi toteutettiin sekä aineisto- että teorialähtöisesti. Aineistoanalyysin menetelmänä käytettiin narratiivien analyysiä. Aineistosta etsittiin yhteisiä teemoja, joista kategorisoidaan ja muodostetaan luokkia.

Kertomukset sisältävät musiikinopettajien näkemyksiä omasta työstään ja sen tärkeydestä, sekä omista suhtautumistavoista itseensä ja omaan opettajuuteensa. Kertomuksissa nousee esille musiikinopettajien keinoja lievittää omaa itsekriittisyyttä. Tutkielman tulosten mukaan musiikinopettajat kertovat kokeneensa itsekriittisyyttä omassa työssään, mutta kertovat sen muuttuneen ja vaihtelevan eri tilanteissa. Työn vaativuus ja opettajuuteen liittyvät esiintymiset aiheuttavat haitallista itsekriittisyyttä, mutta toisaalta lisäävät halua näyttää ja kehittää omaa osaamistaan. Oman ammatillisen osaamisen vähättely ja toisiin vertailu nousivat suuriksi tekijöiksi itsekriittisyyden synnyssä. Toisaalta toisilta opettajilta saadun vertaistuen kerrottiin auttavan vaikeiden ja haastavien tilanteiden käsittelyssä. Myötätuntoisempi ote itseä kohtaan auttoivat musiikinopettajien mukaan vähentämään itsekriittisyyttä.

Itsekriittisyys on hyvin henkilökohtainen aihe, mistä opettajien voi olla vaikeaa puhua. Itsekriittisyys olisi kuitenkin tärkeää tiedostaa, jotta siitä johtuvista ankarista ja lannistavista ajatuksista voi opetella pois. Haitallisesta itsekriittisyydestä irtautuminen mahdollistaa rakentavamman suhtautumisen työhön ja itseen, jolloin opettaja pääsee kehittämään itseään. Opettajien työssä vertaistuen ja muiden sosiaalisten suhteiden tärkeyteen olisi hyvä panostaa, koska sillä kerrottiin olevan suuri merkitys musiikinopettajien työssäjaksamiseen. Tämä tutkielma tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omaa suhtautumistaan itseen ja työhönsä, sekä antaa keinoja itsekriittisyyden käsittelyyn. Tutkielma tarjoaa lisää näkyvyyttä itsekriittisyydelle.