Oppilaan itsetunnon tukeminen yläkoulussa

Abstract

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellään yhdeksi koulun tehtävistä tukea ja kasvattaa oppilaan tervettä itsetuntoa. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen pohjalta, miten yläkoulussa pystytään tukemaan oppilaan itsetuntoa. Kuvailen työssäni itsetuntoa, minäkäsitystä, minäkäsityksen muodostumista sekä sen osa-alueita ja ulottuvuuksia lähestyen käsitteitä lähinnä kasvatustieteen kannalta. Työssäni pyrin löytämään kuvauksen nuoruuden erityispiirteistä, jotka vaihtelevat nuoren oman kehitysasteen pohjalta. Esittelen myös, minkälaisia yhtymäkohtia itsetunnolla ja minäkäsityksellä on opiskeluun ja koulunkäyntiin. Tarkastelen työssäni koulua pedagogisena instituutiona ja käsittelen koulun toimintaa ja tehtäviä sekä pedagogisessa että yhteiskunnallisessa viitekehyksessä.

Itsetunnon tukemisen tarkastelussa käytän Borban (2016) itsetunnon tukemisen mallia. Tämä malli koostuu viidestä osa-alueesta, joita ovat turvallisuuden, yksilöllisyyden, yhteenkuuluvuuden, tehtävätietoisuuden ja pätevyyden tunteet (Borba 2016). Tuon työssäni esille, miten kaikkia näitä mallin osa-alueita voidaan huomioida ja kehittää koulussa ja näin tukea itsetunnon vahvistumista uuden opetussuunnitelman hengessä.

Työssäni nousi esille, että kaikkia itsetuntomallissa olevia osa-alueita voidaan tukea ja kehittää yläkoulun jokapäiväisessä työssä. Itsetunnon rakentumiseen vaikuttavat ympäristön odotukset, sen tarjoama tuki ja annettu palaute. Siirtymävaiheessa koulun tarjoama tuki on nuorelle tärkeä. Yläkoulun alkuvaiheessa nuoren tukemisessa korostuu kodin rooli, joka vähenee nuoren kasvaessa. Nuoret odottavat opettajalta inhimillisyyttä ja läheisyyttä, ja myös vertaissuhteet ovat tärkeitä. Itsetunto vaikuttaa nuoren valintoihin, opiskeluasenteeseen, koulumenestykseen, jatko-opiskelusuunnitelmiin, sosiaalisiin suhteisiin ja käytökseen. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, on motivoituneempi, käyttää paremmin omaa osaamistaan, saavuttaa parempia akateemisia tuloksia, on jatko-opiskeluhalukkaampi ja voi mielenterveydeltään paremmin. Koulukokemukset vaikuttavat siihen, miten nuori kykenee myöhemmin toimimaan yhteiskunnan jäsenenä.