Herkkyys opettajan ominaisuutena ja sen yhteys työssä jaksamiseen

Abstract

Herkkyys on synnynnäinen ominaisuus, joka selittyy tavallista herkemmällä hermojärjestelmän reagoivuudella. Herkkä ihminen poimii enemmän aistitietoa ympäriltään ja aistii, havaitsee ja huomaa hienovaraisiakin yksityiskohtia ympäristöstään. Herkkyydestä on paljon hyötyä opettajan ammatissa, sillä herkkä ihminen on taitava toimimaan vuorovaikutuksessa sekä tulkitsemaan ja ymmärtämään sanatonta viestintää, ilmapiirejä ja tunteita. Herkällä ihmisellä on myös korkeampi riski kuormittua ympäristön ärsykkeistä. Herkän opettajan on huolehdittava eri tavalla jaksamisestaan, kuin temperamentiltaan vähemmän sensitiivisen opettajan.

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää opettajien käsityksiä herkkyydestä opettajan ominaisuutena sekä tutkia herkkyyden ja työssä jaksamisen yhteyttä. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan herkkyyden käsitettä eri näkökulmista sekä perehdytään aiempaan tutkimusteoriaan herkkyydestä ominaisuutena ja herkkyyden ilmenemisestä opettajan toiminnassa. Lisäksi perehdytään opettajan työhyvinvointiin ja erityisesti herkän opettajan työssä jaksamiseen.

Tutkielma on toteutettu monimenetelmällisenä tutkimuksena kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä hyödyntäen. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, jonka kautta vastauksia saatiin 186 kappaletta. Kyselylomakkeen avoimet kysymykset on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä ja monivalintakysymykset SPSS-ohjelman Kruskal-Wallis-testillä. Tutkielman keskeiset tulokset osoittavat, että herkkä opettaja on ominaisuutensa ansiosta luontaisesti taipuvaisempi ymmärtämään oppilaiden ja kollegoiden erilaisuutta, osaa reagoida ihmisten erilaisiin tarpeisiin tarkoituksenmukaisella tavalla ja siten tukee oppilaiden hyvinvointia sekä on pidetty työyhteisössään. Herkällä opettajalla on toisaalta riski uupua työssään ja tarvitsee enemmän aikaa palautumiseen, sekä toimivia keinoja työssäjaksamisesta huolehtimiseen.