Tutoropettajien kokemuksia tutoropettajatoiminnasta ja tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytöstä

Abstract

Tutoropettajat ovat opettajia, jotka ohjaavat muita opettajia digitaalisuuden tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen, tukevat uutta pedagogiikkaa ja edistävät opetuksen digitalisaatiota. Tutoropettajatoiminta on käynnistynyt nykyisessä laajuudessaan Sipilän hallituksen osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen suunnatun Uusi peruskoulu-kärkihankkeen myötä vuonna 2016. Vuonna 2018 suomalaisissa peruskouluissa toimi noin 2300 tutoropettajaa.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten tutoropettajatoimintaa toteutetaan suomalaissa kouluissa, miten toimintaa voisi kehittää sekä millaisia käsityksiä tutoropettajilla on tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytöstä. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan teknologispedagogisen sisältötiedon teoriaa eli TPACK-mallia. Lisäksi syvennytään koulujen digitalisaation kehitykseen ja tutoropettajatoiminnan taustoihin. Tämän laadullisen tutkimuksen aineistonkeruu on toteutettu sähköisellä kyselylomakkeella. Aineisto koostuu 41 tutoropettajan vastauksista ja se on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tuloksissa korostuvat tutoropettajan tehtävän monipuoliset toteuttamistavat. Yleisimpiä tutorointimuotoja ovat aineiston perusteella henkilökohtainen tutorointi ja samanaikais- tai yhteisopettajuus. Lisäksi yhteistyötä tehdään muiden tutoropettajien kanssa ja osin toimitaan myös työparina tai tiiminä, millä on tärkeä merkitys verkostoitumisen ja vertaistuen kannalta. Tutoroinnista hyötyvät molemmat osapuolet: tutoropettajat kertovat kehittyneensä ammatillisesti ja vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen saralla. Tutorointia vastaanottaneet opettajat puolestaan rohkaistuvat kokeilemaan uusia teknologisia ratkaisuja sen jälkeen, kun tutoropettaja on auttanut heidät alkuun. Toiminnassa on myös haasteita, joista keskeisimmät liittyvät ajallisiin ja taloudellisiin resursseihin sekä tutoroitavien opettajien asenteisiin.

Tutoropettajat ovat tutkimuksen perusteella tottuneita ja osaavia tieto- ja viestintäteknologian käyttäjiä, ja he käyttävät tieto- ja viestintäteknologiaa keskimääräistä enemmän sekä työssä että vapaa-ajalla. Tieto- ja viestintäteknologiaa valitaan käyttää opetuksessa ensi sijassa pedagogiikan ja sen tuoman lisäarvon perusteella. Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön suurimmat vahvuudet liittyvätkin juuri sen tuomaan lisäarvoon ja vaihtelevuuteen sekä opettajan työn helpottamiseen. Haasteiksi puolestaan ovat osoittautuneet nykyiseen käyttöön riittämättömät tai soveltumattomat laitekannat ja verkkoyhteydet, opettajien asenteet ja taidot sekä laajan tarjonnan rajaaminen. Tutoropettajat kehittäisivät tutoropettajatoimintaa lisäämällä siihen ajallisia resursseja sekä vakiinnuttamalla toiminnan rahoituksen. Tutkimusta voi hyödyntää jatkossa tutoropettajatoiminnan kehittämisessä.