Varhaiskasvatushenkilöstön käsityksiä kasvatuskumppanuudesta
Ylikulju, Annika (2020-05-15)
A. Ylikulju
15.05.2020
© 2020 Annika Ylikulju. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005161893
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005161893
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatushenkilöstön käsityksiä kasvatuskumppanuudesta. Kasvatuskumppanuus on yhteistyötä, jota varhaiskasvattajat tekevät monimuotoisen huoltajajoukon kanssa yhteistä päämäärää tavoitellen. Tutkimus tarkastelee varhaiskasvattajien käsityksiä kasvatuskumppanuuden tilanteista ja niissä esiintyvistä näkemyseroista. Lisäksi tutkimus selvittää, millaisia asioita varhaiskasvattajat pitävät tärkeänä kasvatustyössään. Tutkimus käsittelee myös kasvatuskumppanuuden asiantuntijuutta ja arvokeskusteluja. Tutkimuskysymys on: Millaisia käsityksiä varhaiskasvatushenkilöstöllä on kasvatuskumppanuudesta?
Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä Bronfenbrennerin ekologinen teoria tukee kasvatuskumppanuuden teoriaa. Kasvatuskumppanuus määritellään ensin yleisesti ja sitten yhteistyön ja vuorovaikutuksen, asiantuntijuuden sekä arvojen näkökulmista. Arvonäkökulma pohjautuu pitkälti Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvopohjaan.
Tutkittavana ovat varhaiskasvatushenkilöstön käsitykset, joten käytettävä tutkimusmenetelmä on fenomenografinen. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelun avulla, ja koostuu viiden varhaiskasvattajan haastattelusta. Aineisto on analysoitu soveltaen fenomenografian nelivaiheista analyysia. Analyysin päätuloksena muodostui kaksi kuvauskategoriaa, jotka kuvaavat haastateltavien erilaisia tapoja käsittää tutkittava ilmiö, eli kasvatuskumppanuus. Kuvauskategoriat ovat 1) kasvatuskumppanuus on yhteistyötä lapsen parhaaksi ja 2) kasvatuskumppanuus on arvokasta asiantuntijuutta.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajien käsitys kasvatuskumppanuudesta on laaja-alainen. Kasvatuskumppanuus on yhdessä huoltajien kanssa toimimista kohti kasvatuskumppanuuden tavoitetta eli lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä. Kasvatuskumppanuudessa ilmeneviin ristiriitoihin käytetään keinoja, jotka rakentavat kasvatuskumppanuutta. Huoltajien ja varhaiskasvattajien asiantuntijuuksien yhdistäminen tuottaa parhaan mahdollisen tuen lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä Bronfenbrennerin ekologinen teoria tukee kasvatuskumppanuuden teoriaa. Kasvatuskumppanuus määritellään ensin yleisesti ja sitten yhteistyön ja vuorovaikutuksen, asiantuntijuuden sekä arvojen näkökulmista. Arvonäkökulma pohjautuu pitkälti Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvopohjaan.
Tutkittavana ovat varhaiskasvatushenkilöstön käsitykset, joten käytettävä tutkimusmenetelmä on fenomenografinen. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelun avulla, ja koostuu viiden varhaiskasvattajan haastattelusta. Aineisto on analysoitu soveltaen fenomenografian nelivaiheista analyysia. Analyysin päätuloksena muodostui kaksi kuvauskategoriaa, jotka kuvaavat haastateltavien erilaisia tapoja käsittää tutkittava ilmiö, eli kasvatuskumppanuus. Kuvauskategoriat ovat 1) kasvatuskumppanuus on yhteistyötä lapsen parhaaksi ja 2) kasvatuskumppanuus on arvokasta asiantuntijuutta.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajien käsitys kasvatuskumppanuudesta on laaja-alainen. Kasvatuskumppanuus on yhdessä huoltajien kanssa toimimista kohti kasvatuskumppanuuden tavoitetta eli lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä. Kasvatuskumppanuudessa ilmeneviin ristiriitoihin käytetään keinoja, jotka rakentavat kasvatuskumppanuutta. Huoltajien ja varhaiskasvattajien asiantuntijuuksien yhdistäminen tuottaa parhaan mahdollisen tuen lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34164]