”Emmä voi taistella sitä vastaan, mitä mä olen.” : liikuntavammaisten aikuisten koulukokemuksia

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin liikuntavammaisten aikuisten koulukokemuksia. Liikuntavammaisten asema koulussa ja näin ollen yhteiskunnassa on tärkeä ja ajankohtainen aihe, sillä valtaväestö tietää liikuntavammaisten elämästä vain vähän. Tutkielman tavoitteena on nostaa liikuntavammaisten aikuisten koulukokemusten avulla heidän äänensä kuuluville. Tavoitteena on samalla antaa opettajille valmiuksia kehittää erilaisuutta hyväksyvää koulukulttuuria. Tutkimuskysymysten avulla selvitän, millaisia koulukokemuksia liikuntavammaisilla aikuisilla on ollut sekä kuinka he kokivat erilaisuutensa vaikuttaneen koulunkäyntiin. Lisäksi selvitän, mitä liikuntavammaiset aikuiset toivovat opettajien tietävän liikuntavammaisuudesta ja liikuntavammaisten opetuksesta.

Teoreettisina viitekehyksinä tuon esille näkökulmia vammaisuuteen. Näitä näkökulmia ovat lääketieteellinen, sosiaalinen ja kokemuksellinen näkökulma. Näkökulmien avulla hahmotetaan, kuinka moninainen ilmiö vammaisuus on. Koska tutkielmaan osallistuneista henkilöistä iäkkäin on aloittanut koulunkäyntinsä 1960-luvulla, niin tarkastelen myös erityisopetuksen kehittymisen vuosikymmeniä liikuntavammaisen oppilaan koulunkäynnin näkökulmasta.

Tutkielman aineisto koostuu 11 liikuntavammaisen aikuisen kirjoittamasta kertomuksesta. Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jonka narratiivisuus näyttäytyy erityisesti tutkimuksen aineistossa. Aineiston analysoinnissa yhdistyy narratiivien analyysi sekä temaattinen analyysi, jolloin analyysi on temaattista kertomusten analyysia. Narratiivisuuden lisäksi konstruktivistinen tiedonkäsitys ohjaa tutkimuksen metodologisia valintoja.

Liikuntavammaisten kertomuksissa välittyvät kokemukset erilaisuudesta ja siihen suhtautumisesta. Kiusaaminen ja ulkopuolisuuden tunteet ovat läsnä useissa kertomuksissa. Eheä tukiverkosto puolestaan vähentää tai estää kiusaamista koulussa. Kertomuksista välittyy myös opettajan roolin merkitys liikuntavammaisen oppilaan osallisuuden ja toimijuuden mahdollistajana. Pahimmillaan opettaja voi passivoida liikuntavammaiset oppilaat sivusta seuraajiksi, mikäli opetusta ei eriytetä. Kertomuksista käy ilmi, että opettajan palautteenannolla sekä asenteella oppilasta kohtaan on suuri merkitys pystyvyyden tunteen muodostumisessa. Myönteisiä kokemuksia enemmän kertomuksissa esiintyy kielteisiä koulukokemuksia. Kertomusten mukaan liikuntavammaiselle hyvässä koulussa erilaisuudesta tiedotetaan sekä opetus mahdollistaa oppilaan yhdenvertainen osallisuuden ja toimijuuden. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää opettajien työssä sekä opettajankoulutuksen kehittämisessä.