Guillain-Barrén oireyhtymän diagnostiikka, hoito ja ennuste
Hannu, Jussi (2020-05-13)
J. Hannu
13.05.2020
© 2020 Jussi Hannu. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005141739
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005141739
Tiivistelmä
Guillain-Barrén oireyhtymä (GBS) on immuunivälitteinen sairaus, jota usein edeltää immuniteettia aktivoiva tekijä. Immuunireaktio kohdistuu perifeeriseen hermostoon. Oireyhtymä sisältää useita tautimuotoja ja on kliiniseltä kuvaltaan laaja-alainen. Tyypillinen oire on raajoista alkava etenevä symmetrinen lihasheikkous ja sen vakavuus vaihtelee lievästä lihasheikkoudesta kuolemaan asti. Myös muita oireita voi olla laajasti. Taudin hoito kuuluu sairaalaan ja immunoterapian tarve arvioidaan yksilökohtaisesti. Retrospektiivisessä tutkimuksessa käytiin läpi Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) aikavälillä 1.1.2007–31.12.2016 diagnosoidut ja hoidetut 55 GBS-potilasta sairauskertomuksien perusteella.
Potilaista 85% oli lihasheikkoutta, tuntohäiriöitä raajoissa oli 71% ja 95% tapauksista löytyi heikentyneet tai hävinneet jänneheijasteet oireilevissa raajoissa. Aivo-selkäydinnesteen (likvor) kohonneet proteiinit ilman merkittävää solutason nousua löytyi 66% otetuissa näytteissä. Hermoratatutkimus (ENMG) tehtiin kaikille potilaille, ja tautiin sopiva tai mahdollisesti sopiva löydös löytyi 85% tapauksista.
35% potilaista säilytti koko hoitojakson aikana kävelykykynsä eli heidän modified Rankin scale (mRS) oli 3 tai pienempi taudin vaikeimmassa vaiheessa. Kaikki vaikeamman tautimuodon sairastaneet (mRS>3 vaikeimmassa vaiheessa) hoidettiin immunoterapialla, mutta myös lievemmän tautimuodon sairastaneet eli kävelykyvyn säilyttäneet hoidettiin 74% tapauksista immunoterapialla. Immunoterapia toteutettiin antamalla suonensisäistä immunoglobuliinia (IVIg), ja vain kaksi potilasta sai sekä plasmafereesin että IVIg:n. Yhtään potilasta ei hoidettu pelkällä plasmafereesilla.
Ensimmäisessä kontrollissa OYS:ssa kävi 37/55 potilasta ja vähintään kahdessa vain 16/55 potilasta. Ensimmäisessä kontrollissa 3 potilasta ei pystynyt kävelemään itsenäisesti (mRS>3) ja jälkimmäisessä kaikkien mRS oli 2 tai alle. Yleisimmät jäännösoireet olivat lihasheikkous ja tuntohäiriöt ja vähemmän yleisinä kipu ja väsymys. Kuolleisuus sairaalahoitojakson aikana oli 4%.
Tässä tutkimuksessa saadut tulokset vastasivat aikaisempien tutkimusten tuloksia oireiden ja löydösten osalta. Diagnostiikan ja hoidon käytännöt OYS:ssa ovat pysyneet 10 vuoden tarkastelujaksolla samanlaisina. Ennusteen osalta tutkimus ei antanut luotettavia tuloksia, sillä pieni osa potilaista kävi kontrolleissa.
Potilaista 85% oli lihasheikkoutta, tuntohäiriöitä raajoissa oli 71% ja 95% tapauksista löytyi heikentyneet tai hävinneet jänneheijasteet oireilevissa raajoissa. Aivo-selkäydinnesteen (likvor) kohonneet proteiinit ilman merkittävää solutason nousua löytyi 66% otetuissa näytteissä. Hermoratatutkimus (ENMG) tehtiin kaikille potilaille, ja tautiin sopiva tai mahdollisesti sopiva löydös löytyi 85% tapauksista.
35% potilaista säilytti koko hoitojakson aikana kävelykykynsä eli heidän modified Rankin scale (mRS) oli 3 tai pienempi taudin vaikeimmassa vaiheessa. Kaikki vaikeamman tautimuodon sairastaneet (mRS>3 vaikeimmassa vaiheessa) hoidettiin immunoterapialla, mutta myös lievemmän tautimuodon sairastaneet eli kävelykyvyn säilyttäneet hoidettiin 74% tapauksista immunoterapialla. Immunoterapia toteutettiin antamalla suonensisäistä immunoglobuliinia (IVIg), ja vain kaksi potilasta sai sekä plasmafereesin että IVIg:n. Yhtään potilasta ei hoidettu pelkällä plasmafereesilla.
Ensimmäisessä kontrollissa OYS:ssa kävi 37/55 potilasta ja vähintään kahdessa vain 16/55 potilasta. Ensimmäisessä kontrollissa 3 potilasta ei pystynyt kävelemään itsenäisesti (mRS>3) ja jälkimmäisessä kaikkien mRS oli 2 tai alle. Yleisimmät jäännösoireet olivat lihasheikkous ja tuntohäiriöt ja vähemmän yleisinä kipu ja väsymys. Kuolleisuus sairaalahoitojakson aikana oli 4%.
Tässä tutkimuksessa saadut tulokset vastasivat aikaisempien tutkimusten tuloksia oireiden ja löydösten osalta. Diagnostiikan ja hoidon käytännöt OYS:ssa ovat pysyneet 10 vuoden tarkastelujaksolla samanlaisina. Ennusteen osalta tutkimus ei antanut luotettavia tuloksia, sillä pieni osa potilaista kävi kontrolleissa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34237]