Alakoulun opettajien näkemyksiä välittämisestä sekä sen merkityksestä opettaja-oppilassuhteeseen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia näkemyksiä alakoulun opettajilla on välittämisen ilmenemisestä omassa työssään ja mitä merkitystä välittämisellä on opettaja–oppilassuhteeseen opettajien näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä nojaan erityisesti Nel Noddingsin (2005; 2012; 2013) teoriaan välittämisestä opettajan, oppilaan sekä opettaja–oppilassuhteen näkökulmista. Välittävä opettaja osoittaa oppilaalleen sanoin ja teoin, että oppilas on tullut huomatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Vastavuoroisesti oppilaan tehtävänä on osoittaa opettajalleen, että hän on vastaanottanut ja hyväksynyt opettajan välittämisen yritykset. Jos näin ei tapahdu, välittäminen ei ole onnistunut, jolloin suhteesta ei muodostu välittävä. Välittävässä suhteessa molemmat pyrkivät toimimaan toistensa hyvinvoinnin eteen ja parhaimmillaan välittäminen edistää suhteen muodostumista toimivaksi.

Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisen verkkokyselyn ja kirjoitelmien avulla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 43 alakoulussa työskentelevää opettajaa ympäri Suomen. Tutkimuksen aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulosteni mukaan välittäminen ilmenee opettajien työssä oppilaan kohtaamisena, pedagogisena rakkautena ja pedagogisena toimintana. Opettajat pyrkivät kohtaamaan oppilaansa aidosti kuuntelemalla, keskustelemalla ja hyväksymällä oppilaat omana itsenään. Heidän työssään ilmenee myös jatkuvaa huolta oppilaiden hyvinvoinnista ja he pyrkivät olemaan oppilailleen turvallisia aikuisia. Lisäksi opettajat panostavat kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, toteuttavat opetustaan yksilölliset tarpeet huomioiden sekä panostavat kurin ja rajojen noudattamiseen kaikkien hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Tutkimuksessani selvisi, että välittämisellä on merkitystä opettaja–oppilassuhteen vuorovaikutuksen toimivuuteen, opettajan työhyvinvointiin ja oppilaan kouluviihtyvyyteen. Kun opettaja–oppilassuhteessa ilmenee välittämistä, se lisää esimerkiksi oppilaan luottamusta ja läheisyyttä opettajaa kohtaan. Opettajien mukaan välittäminen tekee parhaimmillaan työstä mielekästä, kun taas pahimmillaan se kuormittaa opettajia ja vaikuttaa työssäjaksamiseen. Tulosten mukaan välittämisen merkitys oppilaiden kouluviihtyvyyteen näkyy oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin sujumisena. Oppilaat oppivat myös käyttäytymään paremmin toisiaan kohtaan, jolloin häiriöt vähenevät luokassa. Välittämisen ansiosta oppilaat kokevat itsensä tärkeäksi ja myös opettajasta tulee tärkeä aikuinen heidän elämässään. Välittämisellä on siten erittäin tärkeä merkitys opettajan työn kannalta ja sen tulisi saada enemmän huomiota kasvatuksessa ja koulun kehittämistä koskevassa keskustelussa.