Simonkylän vesistönimien muuttuminen
Honkanen, Jussi (2020-10-16)
J. Honkanen
16.10.2020
© 2020 Jussi Honkanen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202010173049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202010173049
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani Simonkylän vesistönimien muuttumista. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka nimistö muuttuu ajan kuluessa sekä analysoida muutokseen vaikuttavia syitä.
Tutkimusaineistona ovat alueelta vuosina 1870, 1915, 1952 ja 1987 kerätyt vesistönimet. Kaksi vanhinta aineistoa on peräisin kartoista. Kaksi muuta on kerätty kotimaisten kielten keskuksen paikannimikokoelmaan osana systemaattista nimistönkeruuta. Uusimman vertailuaineiston keräsin itse vuonna 2018.
Laskin tutkielmassa, kuinka suuri osa vesistönimistä on säilynyt, kadonnut, muuttunut tai vaihtunut vuoteen 2018 mennessä. Vertaamalla vanhoja aineistoja uusimpaan sain selville 150 vuoden aikana tapahtuneen muutoksen. Muutoksen määrän lisäksi analysoin, miten nimien tarkoite tai rakenne vaikuttaa muutokseen eli muuttuvatko eri tyyppiset nimet eri tavoin.
Nimistön muutokseen on olemassa vain vähän tutkimusmenetelmiä. Pelkästään vesistönimien tutkimiseen tehtyä menetelmää ei ole, joten kehitin tutkielmaan oman menetelmän. Metodissa määritetään jokaisen nimen tarkoite, ja analysoidaan ne syntaktis-semanttisella rakenneanalyysillä, joka on perinteinen suomalainen nimistöntutkimusmenetelmä. Kvalitatiivisen osan tuloksena jokaisesta nimestä saadaan analysoitavaksi tarkoitteet ja neljä eri rakennepiirrettä tutkielman kvantitatiiviseen osuuteen.
Tutkielman kvantitatiivisessa osuudessa laskin, kuinka nimen tarkoite ja rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat muutokseen. Selvitin, kuinka esimerkiksi saarennimet ovat muuttuneet lahtien tai niemien nimiin verrattuna. Samoin vertailin muuttumista eri rakennetyyppien välillä.
Tutkielman perusteella nimistöstä ei säily sellaisenaan edes 30 vuotta kuin kolmannes. Vuosien 1870 ja 1952 nimistä on säilynyt vuoteen 2018 reilu puolet, vuoden 1987 nimistä 70 %. Sellaisenaan säilyneitä nimiä on siis sitä vähemmän, mitä enemmän aikaa kuluu. Katoaminen ei vaikuta kiihtyvän kovinkaan paljon: Vanhimmista nimistä on vuoteen 2018 mennessä kadonnut noin viidennes, kahdesta uudemmasta aineistosta taas noin neljäsosa. Sen sijaan nimien vaihtuminen ja muuttuminen lisääntyvät. Muuttuneiden nimien määrä vaihtelee vanhimman aineiston viidesosasta uusimman aineiston alle viiteen prosenttiin. Määrään vaikuttaa osin tutkimusalueen sijainti maankohoamisalueella, sillä nimien tarkoitteet vaihtuvat maan noustessa, jolloin nimikin muuttuu.
Nimen tarkoite ja rakenteelliset seikat näyttävät vaikuttavan nimien muuttumiseen jonkin verran. Varmoja johtopäätöksiä ei voi tehdä, sillä tutkielman aineisto on melko pieni, ja nimet painottuvat vahvasti muutamiin ryhmiin. Saarten nimet vaikuttaisivat kuitenkin säilyvän paremmin kuin muiden tarkoitteiden. Yksiosaiset nimet säilyvät kaksiosaisia paremmin, ja sijainnin mukaan nimetyt sekä toisen paikannimen sisältävät nimet katoavat herkemmin kuin muut. Aihetta kannattaisi kuitenkin tutkia laajemmalla aineistolla.
Tutkimusaineistona ovat alueelta vuosina 1870, 1915, 1952 ja 1987 kerätyt vesistönimet. Kaksi vanhinta aineistoa on peräisin kartoista. Kaksi muuta on kerätty kotimaisten kielten keskuksen paikannimikokoelmaan osana systemaattista nimistönkeruuta. Uusimman vertailuaineiston keräsin itse vuonna 2018.
Laskin tutkielmassa, kuinka suuri osa vesistönimistä on säilynyt, kadonnut, muuttunut tai vaihtunut vuoteen 2018 mennessä. Vertaamalla vanhoja aineistoja uusimpaan sain selville 150 vuoden aikana tapahtuneen muutoksen. Muutoksen määrän lisäksi analysoin, miten nimien tarkoite tai rakenne vaikuttaa muutokseen eli muuttuvatko eri tyyppiset nimet eri tavoin.
Nimistön muutokseen on olemassa vain vähän tutkimusmenetelmiä. Pelkästään vesistönimien tutkimiseen tehtyä menetelmää ei ole, joten kehitin tutkielmaan oman menetelmän. Metodissa määritetään jokaisen nimen tarkoite, ja analysoidaan ne syntaktis-semanttisella rakenneanalyysillä, joka on perinteinen suomalainen nimistöntutkimusmenetelmä. Kvalitatiivisen osan tuloksena jokaisesta nimestä saadaan analysoitavaksi tarkoitteet ja neljä eri rakennepiirrettä tutkielman kvantitatiiviseen osuuteen.
Tutkielman kvantitatiivisessa osuudessa laskin, kuinka nimen tarkoite ja rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat muutokseen. Selvitin, kuinka esimerkiksi saarennimet ovat muuttuneet lahtien tai niemien nimiin verrattuna. Samoin vertailin muuttumista eri rakennetyyppien välillä.
Tutkielman perusteella nimistöstä ei säily sellaisenaan edes 30 vuotta kuin kolmannes. Vuosien 1870 ja 1952 nimistä on säilynyt vuoteen 2018 reilu puolet, vuoden 1987 nimistä 70 %. Sellaisenaan säilyneitä nimiä on siis sitä vähemmän, mitä enemmän aikaa kuluu. Katoaminen ei vaikuta kiihtyvän kovinkaan paljon: Vanhimmista nimistä on vuoteen 2018 mennessä kadonnut noin viidennes, kahdesta uudemmasta aineistosta taas noin neljäsosa. Sen sijaan nimien vaihtuminen ja muuttuminen lisääntyvät. Muuttuneiden nimien määrä vaihtelee vanhimman aineiston viidesosasta uusimman aineiston alle viiteen prosenttiin. Määrään vaikuttaa osin tutkimusalueen sijainti maankohoamisalueella, sillä nimien tarkoitteet vaihtuvat maan noustessa, jolloin nimikin muuttuu.
Nimen tarkoite ja rakenteelliset seikat näyttävät vaikuttavan nimien muuttumiseen jonkin verran. Varmoja johtopäätöksiä ei voi tehdä, sillä tutkielman aineisto on melko pieni, ja nimet painottuvat vahvasti muutamiin ryhmiin. Saarten nimet vaikuttaisivat kuitenkin säilyvän paremmin kuin muiden tarkoitteiden. Yksiosaiset nimet säilyvät kaksiosaisia paremmin, ja sijainnin mukaan nimetyt sekä toisen paikannimen sisältävät nimet katoavat herkemmin kuin muut. Aihetta kannattaisi kuitenkin tutkia laajemmalla aineistolla.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29905]