Parodontologisen hoidon vaikuttavuus nivelreuman hoitotasapainoon
Koskela, Saara (2020-12-07)
S. Koskela
07.12.2020
© 2020 Saara Koskela. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202012083241
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202012083241
Tiivistelmä
Parodontiitti on krooninen suun tulehdussairaus. Vuonna 2010 vaikeaa parodontiittia arvioitiin esiintyvän 10,8%:lla ihmisistä maailmanlaajuisesti. Ikä, sukupuoli, etnisyys ja sosio-ekonominen asema vaikuttavat parodontiitin yleisyyteen. Parodontiittia voidaan hoitaa tehokkaasti hammaskiven poistolla ja juurenpinnan kuntoutuksella.
Nivelreuma on krooninen autoimmuunisairaus, jossa tapahtuu etenevää nivelten tuhoutumista. Taudin patogeneesissa oleellista on vasta-aineiden muodostuminen sitrullinoiduille proteiineille ja peptideille. Reuman aktiivisuuden arviointiin on kehitetty useita mittareita, näistä yleisimmin käytetty on niin kutsuttu DAS28-arvo (taudin aktiivisuusarvo, joka ottaa huomioon 28 niveltä). Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että parodontologinen tutkimus ja varhainen hoito ovat tärkeitä nivelreumaa sairastavilla.
Käsittelen tässä kirjallisuuskatsauksessani parodontologisen hoidon vaikuttavuutta nivelreuman hoitotasapainoon. Keskityin käsittelemään tutkimuksia, joissa toteutettiin parodontologista hoitoa ja arvioitiin sen vastetta nivelreuman aktiivisuuteen. Seuloin löytämäni artikkelit Scopus- ja Pubmed-tietokannoista hakusanoilla PERIODONTITIS AND RHEUMATOID ARTHRITIS. Esittelemissäni tutkimuksissa nivelreuman aktiivisuuden mittareina käytettiin DAS28-arvoa, CRP-tasoa sekä laskoa. Useassa tutkimuksessa havaittiin parodontologisen hoidon vähentävän nivelreuman aktiivisuutta. Kaikki tutkimustulokset eivät kuitenkaan olleet täysin yksiselitteisiä, ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Käsittelemissäni tutkimuksissa seuranta-aika vaihteli neljän viikon ja kuuden kuukauden välillä, tulevaisuudessa tehtävissä tutkimuksissa pidemmistä seuranta-ajoista lienee hyötyä.
Nivelreuma on krooninen autoimmuunisairaus, jossa tapahtuu etenevää nivelten tuhoutumista. Taudin patogeneesissa oleellista on vasta-aineiden muodostuminen sitrullinoiduille proteiineille ja peptideille. Reuman aktiivisuuden arviointiin on kehitetty useita mittareita, näistä yleisimmin käytetty on niin kutsuttu DAS28-arvo (taudin aktiivisuusarvo, joka ottaa huomioon 28 niveltä). Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että parodontologinen tutkimus ja varhainen hoito ovat tärkeitä nivelreumaa sairastavilla.
Käsittelen tässä kirjallisuuskatsauksessani parodontologisen hoidon vaikuttavuutta nivelreuman hoitotasapainoon. Keskityin käsittelemään tutkimuksia, joissa toteutettiin parodontologista hoitoa ja arvioitiin sen vastetta nivelreuman aktiivisuuteen. Seuloin löytämäni artikkelit Scopus- ja Pubmed-tietokannoista hakusanoilla PERIODONTITIS AND RHEUMATOID ARTHRITIS. Esittelemissäni tutkimuksissa nivelreuman aktiivisuuden mittareina käytettiin DAS28-arvoa, CRP-tasoa sekä laskoa. Useassa tutkimuksessa havaittiin parodontologisen hoidon vähentävän nivelreuman aktiivisuutta. Kaikki tutkimustulokset eivät kuitenkaan olleet täysin yksiselitteisiä, ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Käsittelemissäni tutkimuksissa seuranta-aika vaihteli neljän viikon ja kuuden kuukauden välillä, tulevaisuudessa tehtävissä tutkimuksissa pidemmistä seuranta-ajoista lienee hyötyä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34207]