Kuulovammainen oppilas osana tasa-arvioista koululiikunnan opetusta

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kuulovamma vaikuttaa alakoulussa liikuntatunneilla osallistumiseen ja mitä haasteita kuulovammasta voi olla. Tutkielmassa ei käsitellä kuuroja aiheen laajuuden rajaamisen vuoksi. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena ja aineistoa kerätään niin kasvatustieteen kuin lääketieteen kirjallisuudesta. Lisäksi aineistona käytetään humanistisen tieteenalan kirjallisuutta sekä kansainvälisiä lähteitä. Pääasiassa kerätty aineisto käsittelee kuulovammaa, yleisopetuksen järjestämistä sekä liikuntapedagogiikkaa. Tutkielma on suunnattu kaikille kasvatusalan ammattilaisille sekä alan opiskelijoille.

Tutkielmassa esitellään kuulovamman tuomia haasteita yleisopetuksen liikuntatunneilla sekä toimintamalleja, miten kuulovammaisen oppilaan opetus voidaan järjestää rajoitteet huomioiden. Kuulovammaisia on Suomessa noin 750 000, joka on 14 % väestöstä. Kuulovamma on usein synnynnäinen ja vuosittain syntyykin 50–60 lasta, joilla on kuulovamma. Kyse on siis hyvin yleisestä vammasta ja on todennäköistä, että jokainen opettaja kohtaa työssään oppilaan, jolla on jonkin asteinen kuulonalenema. Koulun alkaessa oppilaalla on usein käytössään jo oppimista ja työskentelyä helpottavia apuvälineitä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että oppilas olisi normaalikuuloinen ja etteikö opettajan tulisi huomioida oppilaan erityistarpeet opetuksessa.

Haasteita, joita kuulovammainen kohtaa, esiintyy monissa konteksteissa ja ne korostuvat erityisesti liikuntatunneilla, joissa oppimisympäristöt sekä tilanteet ovat hyvin vaihtelevia. Ongelmat eivät ole ainoastaan liikunnallisia, vaan kuulovamma tuo mukanaan haasteita myös sosiaaliseen kanssakäymiseen, mikä on olennainen osa liikuntatuntien dynamiikkaa. Kuulovammaisen oppilaan osallisuutta voidaan tukea monilla eri tavoilla, kuten henkilökohtaisilla apuvälineillä ja tekemällä muutoksia oppituntien toteutukseen sekä luonteeseen huomioiden kuulovammaisen oppilaan valmiudet.

Inkluusion myötä on mahdollista, että erityisoppilaat ovat yhä useammin osana yleisopetusta. Tällöin luokanopettajalla tulee olla tietoa erilaisista oppijoista, mutta kuitenkaan nykyaikainen luokanopettajakoulutus ei vastaa koulumaailman tarpeisiin. Lähtökohtana tutkielman toteutukselle on tietoisuuden lisääminen sekä opettajien valmiuksien parantaminen. Näiden muutosten kautta myös kaikille oppilaille tasa-arvoisen opetuksen toteutuminen on mahdollista. Ideaalitilanteessa tulevaisuuden perusopetusjärjestelmän inkluusio ilmentäisi myös koko silloisessa yhteiskunnassa vallitsevaa inkluusiota esteettömyyden, osallisuuden ja huomioimisen kannalta ja toimisi perustana jokaisen lapsen osallisuuden ja yhteiskunnan kuuluvuuden tunteen kehittymiselle.