Temperamenttipiirteet varhaislapsuudessa ja kasvattajan rooli niiden huomioimisessa ja tukemisessa

Temperamentteja on erilaisia ja ne voivat olla osaltaan perinnöllisiä, mutta mukautuvat myös ympäristön ja kasvatuksen vaikutuksesta. Lasten temperamentti ei ole vielä muokkautunut varhaislapsuudessa ympäristön odotusten mukaiseksi, joten he ilmentävät temperamenttiaan monin tavoin. Kasvattajat voivat kokea olonsa neuvottomiksi kohdatessaan lapsen, joka protestoi jokaista muutosta ja erilaista tilannetta vastaan. Tällöin kuitenkin olisi tunnettava lähtökohdat sille, miksi lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Kandidaatintyössäni tutkin erilaisia temperamenttipiirteitä, sekä niiden ilmenemistä ja niihin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä, sekä sitä, millainen rooli kasvattajalla on lapsen temperamenttipiirteiden huomioimisessa ja tukemisessa. Tutkielmani pohjaa kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen ja noudattaa integroivaa tapaa tarkastella kirjallisuutta monipuolisesti.

Tutkimuskysymykseni pyrkii johdattelemaan temperamenttipiirteiden ilmenemiseen Alexander Thomasin ja Stella Chessin temperamenttiteorian pohjalta, sekä kasvattajan asemaan niiden huomioon ottamisessa ja tukemisessa arjessa. Temperamenttipiirteiden tukeminen ja huomioiminen lähtee kasvattajasta itsestään ja onkin tärkeää, että kasvattaja osaa tarkastella myös omaa suhtautumistaan erilaisia temperamentteja omaaviin lapsiin. Tukemisen muodot ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia arjen tapoja toimia, mutta auttavat huomattavasti lapsen yksilöllistä kohtaamista.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella temperamenttipiirteitä kokonaisuutena ja kirjallisuuden avulla tuoda esille näkökulmia ja ajatuksia siitä, miten temperamenttipiirteet tulisi kohdata opettajan arjessa. Tutkielmassa käyttämäni lähteet ovat pääsääntöisesti ensisijaisesta lähteestä, jolloin tutkimus voidaan nähdä luotettavana. Artikkelit ovat vertaisarvioituja ja niihin on viitattu aiemmin.