Sammalten runsaus ja monimuotoisuus Oulun kaupungin puuttomilla viheralueilla

Abstract

Kaupungistuminen muokkaa luonnonympäristöjä monin tavoin, minkä pelätään johtavan alhaisempaan biodiversiteettiin sekä kaupungeissa että niitä ympäröivillä alueilla. Puistot ja muut viheralueet tarjoavat kuitenkin monipuolisuutta rakennettuihin kaupunkiympäristöihin, minkä vuoksi niiden mahdollisuuksia lajiston monimuotoisuuden ylläpidossa on tutkittu useilla eliöryhmillä. Joidenkin ryhmien tutkimus kaupunkiympäristöissä on ollut kattavampaa kuin toisten: esimerkiksi sammalten yhteisörakenteeseen liittyvää tutkimusta kaupunkiympäristöissää on tehty hyvin vähän.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sammalten runsaus, monimuotoisuus ja yhteisörakenne vaihtelevat Oulun kaupungin puustottomilla viheralueilla. Erityisesti kiinnostuneita oltiin, näkyykö sammalyhteisöissä merkkejä ihmisvaikutusten intensiteetin eroista. Tutkimuksessa ennustettiin, että 1) sammalten peittävyys ja lajimäärä laskevat kuljettaessa esikaupunkialueilta kohti kaupungin keskustaa; 2) sammalten lajimäärä on runsain vanhoissa puistoissa, joissa tallauksen ja hoidon intensiteetti on keskimääräinen; 3) paikalliset ympäristötekijät vaikuttavat sammalten levinneisyyteen ja sammalten lajimäärä on runsain ympäristöolosuhteiltaan monipuolisimmilla viheralueilla; 4) sammalten peittävyys vähenee putkilokasvipeittävyyden kasvaessa.

Aineisto kerättiin 20 puuttomalta viheralueelta, jotka sijoittuivat eri puolille Oulun kaupunkia. Jokaiselta viheralueelta tutkittiin yksi tutkimusblokki, joka jaettiin kymmeneen osaan, minkä jälkeen jokaisesta osasta tutkittiin yksi 1 m² otantaruutu. Otantaruuduista kirjattiin ylös sammalten ja putkilokasvien prosentuaaliset peittävyydet. Sammalten peittävyydet kirjattiin lajilleen. Lisäksi blokkien tallautumisen aste arvioitiin silmämääräisesti.

Tutkimuksen perusteella ihmistoiminta ei näyttäisi vaikuttavan merkittävästi Oulun viheralueiden sammallajistoon. Kerätty data ei kyennyt tukemaan kumpaakaan hypoteeseista yksi tai kaksi. Toisin sanoen kaupungin keskustan läheisyydessä, puiston iällä sekä hoidon ja tallauksen intensiteetillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta sammalten runsauteen ja monimuotoisuuteen. Tukea saatiin hypoteeseille kolme ja neljä. NMDS-ordinaatiota hyödyntäen eri sammallajien esiintymisen avulla kyettiin havaitsemaan viitteitä viheralueiden poikkeavista ympäristöolosuhteista. Lisäksi sammalten ja putkilokasvien peittävyyksien välillä havaittiin odotetun kaltainen negatiivinen korrelaatio.

Oulun viheralueiden sammallajistot ovat tehdyn tutkimuksen perusteella melko samankaltaiset läpi tutkimusalueen. Myös viheralueiden sisäisen vaihtelun tarkastelu osoitti sekä sammalten peittävyyden että lajimäärän olevan samaa luokkaa otantaruutujen välillä. Erot eri paikkojen lajimäärissä sekä peittävyyksissä vaikuttaisivat olevan Oulussa seurausta puistokohtaisista ympäristötekijöistä eivätkä kaupungistumisen vaikutuksesta. Sammalten indikaattoriarvojen avulla eri viheralueiden välillä voitiin havaita viitteitä poikkeavista ympäristöolosuhteista, kuten eroavaisuuksista viheralueiden kosteusolosuhteissa. Oulun puistojen sammalyhteisöjen rakenteen selittäminen vaatisi todennäköisesti tutkimusta, joissa alueellisten tekijöiden sijasta keskitytään paikalliseen vaihteluun eri puistojen välillä.