Digitaalisen kuvakorrelaation hyödyntäminen särmäys- ja vetokokeissa

Abstract

Tämän työn tavoitteena on esitellä digitaalista kuvakorrelaatiota (DIC) mittausmenetelmänä, sen keskeisiä toimintaperiaatteita, sekä soveltamismahdollisuuksia särmäys- ja vetokokeissa. Työssä selvitetään myös digitaalisen kuvakorrelaation käytön asettamia vaatimuksia ja rajoitteita särmäys- ja vetokokeiden koejärjestelyille sekä näytteenvalmistukselle. Työssä on käytetty apuna aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja tutkimuksia. Menetelmä todetaan hyödylliseksi venymäjakaumien, maksimivenymien ja venymän paikantumisien mittaamiseen särmäys- ja vetokokeissa. Digitaalisen kuvakorrelaation todetaan myös aiheuttavan vaatimuksia muun muassa koekappaleeseen maalattavan täpläkuvion sekä varta vasten suunniteltavien särmäystyökalujen muodossa.

The aims of this thesis are introducing Digital Image Correlation (DIC) as a measuring technique, explaining its essential operating principles and showing some examples of its applications in tensile and bending tests. The restrictions and requirements that the usage of DIC imposes for the experimental arrangements of tensile and bending tests are also discussed. Literature and research papers on the topic have been used as references for this thesis. The technique is found to be useful for measuring strain distributions, maximum strains and strain localisation in tensile and bending tests. DIC is also found to cause several restrictions and requirements in the form of speckle pattern application and the purpose-build bending tools, amongst other things.