Ei sittenkään lastentarhanopettajaksi : murtuneita odotuksia lastentarhanopettajaunelmasta luopuneiden kertomuksissa

Abstract

Varhaiskasvatuksen opettajista on pulaa eri puolilla Suomea. Ongelmaa on lähdetty ratkaisemaan lisäämällä koulutuksen aloituspaikkoja yliopistoissa. Huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä siihen, että huolestuttavan moni varhaiskasvatuksen opiskelijoista ja jo työelämässä olevista opettajista harkitsee alan vaihtoa tai on jo sen tehnytkin. Samaan aikaan myös varhaiskasvatuksen koulutuksen hakijamäärät yliopistoissa ovat pudonneet. On siis aivan perusteltua sanoa, että alan vetovoimaisuus on laskussa, unelma lastentarhanopettajan työstä on menettänyt hohtoaan. Näiden huomioiden pohjalta lähden hakemaan lisäymmärrystä ilmiöön kysymällä: Millaisia murtuneita odotuksia nousee esiin lastentarhanopettajaunelmasta luopuneiden kertomuksissa opiskeluun ja työelämään liittyen?

Tässä tutkimuksessa ilmiötä lähestytään neljän lastentarhanopettajaunelmasta luopuneen kertomuksista esiin nousseiden kokemusten ohjaamana. Kaksi heistä oli tehnyt ratkaisunsa jo opiskeluaikana ja kaksi alle puoli vuotta varhaiskasvatuksen opettajana työskenneltyään. Tarkastelu kohdentuu erityisesti odotusten murtumisiin, joita on nähtävissä kertojien matkalla kohti ratkaisuaan alanvaihdosta. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sen teoreettinen viitekehys muodostuu opettajan ammatti-identiteetin kehittymiseen sekä opiskelusta työelämään siirtymiseen liittyvästä tutkimuksesta. Varhaiskasvatuksen kontekstissa tehdyn tutkimuksen lisäksi on hyödynnetty yleistä opettajatutkimusta. Kerronnallisella haastattelulla tuotettu aineisto avaa ilmiötä kertojan omista lähtökohdista ja merkityksistä käsin.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella murtuneet odotukset liittyivät esimerkiksi oikeanlaiseen opettajuuteen, opetukseen ja ohjaukseen opinnoissa sekä alan arvostukseen ja työskentelyolosuhteisiin. Alan vaihtaminen on pitkä prosessi, jota edeltää useita odotuksia murtaneita kokemuksia ja noiden kokemusten välissä uusia yrityksiä ja toiveikkuutta. Päätös ei synny hetkessä, eikä sitä tehdä kevein perustein.