Turvaton kiintymyssuhde riskitekijänä lapsen käytöshäiriödiagnoosiin

Abstract

Lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde vaikuttaa monipuolisesti lapsen kehitykseen. Turvallisen kiintymyssuhteen ansioista lapsi sopeutuu paremmin yhteiskuntaan ja saa suojaavia tekijöitä yhteisössä pärjäämiseksi, kun taas turvaton kiintymyssuhde lisää riskiä monille kehitysviivästymille ja mielenterveysongelmille.

Tässä työssä selvitetään kirjallisuudesta turvattoman kiintymyssuhteen vaikutusta lapsen kehityksessä sellaisiin osa-alueisiin, jotka lisäävät riskiä käytöshäiriödiagnoosin saamiselle. Psyykkisistä kehitysviivästymistä käsitellään heikkoja mentalisaatiotaitoja, vaikeuksia tunteiden hallinnassa, heikkoja itsehillintätaitoja sekä tunnekylmyyttä ja väärää identiteettiä. Psyykkisten kehitysviivästymien lisäksi turvaton kiintymyssuhde lisää riskiä useisiin mielenterveysongelmiin, mutta työssä keskitytään vain masennukseen, sillä se voi tulla esille häiriökäytöksenä ja täten lisätä riskiä käytöshäiriödiagnoosin saamiselle. Lisäksi työssä selvitetään, miten turvaton kiintymyssuhde vaikuttaa lapsen maailmankuvaan sekä mitkä tekijät voivat saada turvattomassa kiintymyssuhteessa elävän lapsen rikkomaan tietoisesti yhteisön sääntöjä ja normeja.

Työssä tehtyjen selvitysten perusteella turvaton kiintymyssuhde aiheuttaa useita ongelmia, jotka lisäävät riskiä ICD-10 käytöshäiriödiagnoosin kriteereiden täyttymiselle. Käytöshäiriön yksi mahdollinen aiheuttaja on siis turvaton kiintymyssuhde ja tärkeä tukimuoto käytöshäiriön hoitoon on tarjota lapselle korvaava turvallinen kiintymyssuhde tai korjata vanhemman ja lapsen välinen turvaton kiintymyssuhde.