Vanhemmaksi tulon vaikutuksista luokanopettajuuteen

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään luokanopettajien kokemuksia vanhemmaksi tulon vaikutuksista opettajuuteensa. Pienten lasten vanhemmat ja lisääntymisikäiset naiset ovat muita heikommassa asemassa palkkaamistilanteissa mahdollisten perhevapaiden takia. On mielenkiintoista tutkia, tuoko vanhemmuus opettajuuteen muutakin kuin pitkiä perhevapaita.

Aiemmassa tutkimuksessa aiheesta on havaittu muutoksia suhteissa oppilaisiin ja heidän vanhempiinsa, muutoksia ammatillisen kehityksen, työhön käytetyn ajan ja työ- ja perheidentiteettien suhteen sekä muutoksia kodin ja koulun välisessä viestinnässä, kasvatustietoisuudessa ja yksilöllisyyden huomioinnissa.

Koska aiheesta ei ole vahvaa teoriamallia, käytän lähtökohtinani teorioita identiteetin, ammatti-identiteetin ja vanhemmuuden rakentumisesta. Identiteetti ja sen myötä ammatti-identiteetti rakentuu läpi elämän vuorovaikutuksessa. Koska opettaja opettaa persoonallaan, on selvää, että opettajuus muuttuu identiteetin muuttuessa. Vanhemmuuden parhaimmillaan tarjoama syvä kiintymyssuhde lapseen mahdollistaa aikuisiällä tapahtuvia identiteetin muutoksia ja käytösmallien taantumisia tai uudistumisia.

Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja aineisto analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineisto on kerätty Facebookin kasvatusalan ammattilaisille suunnatussa Alakoulun aarreaitta -ryhmässä avoimen kysymyksen avulla. Vastauksia saatiin 19 uransa eri vaiheissa olevilta luokanopettajilta, joilla kaikilla oli ainakin yksi lapsi. Lisäksi he olivat ennen vanhemmaksi tuloa toimineet luokanopettajana ainakin kaksi vuotta ja vanhemmaksi tulon jälkeen palanneet työelämään.

Aineiston redusoinnin ja abstrahoinnin myötä havaitaan luokanopettajien kokevan vanhemmuuden tuoneen muutoksia oman opettajaidentiteetin suhteen ja opettajuuden muiden osapuolien suhteen. Oman opettajuuden muutoksia ovat työn ja vapaa-ajan aiempaa tarkempi erottaminen, opettajuuteen pätevöityminen, ja muutos työn kuormittavuudessa, näkökulmassa asioiden tärkeysjärjestykseen ja luokan ilmapiirissä. Vastauksista nousseet opettajuuden muut osapuolet ovat kollegat (seuran muutos työpaikalla), vanhemmat (suhtautuminen kotitehtäviin ja vanhemman asemaan asettuminen) sekä oppilaat (ymmärrys lapsia kohtaan).

Luokanopettajat kokevat vanhemmuuden tuoneen monenlaisia muutoksia opettajuuteensa. Pitkittäistutkimuksella voitaisiin eritellä mahdollisia muita tekijöitä opettajuuden muutosten taustalla ja verrata ajan myötä tapahtuvia muutoksia perheellisillä ja lapsettomilla opettajilla.