Varhaiskasvatuksen opettajat erityistä tukea toteuttamassa

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee erityisen tuen toteutumista esiopetuksessa varhaiskasvatuksen opettajan näkökulmasta. Lähestyn aihetta kirjallisuuskatsauksen avulla ja käytän apunani löytämääni viittä erilaista diskurssia, joiden avulla hahmottuu erilaiset tavat kohdata erityistä tukea tarvitsevat lapset. Diskurssien avulla haluan verrata teoreettisia lähtökohtia aiempiin tutkimustuloksiin erityisen tuen toteutumisesta sekä varhaiskasvatuksen opettajien suhtautumisesta erityistä tukea tarvitseviin lapsiin esiopetusryhmässä.

Lähtökohtana tutkimukselleni oli yhteiskunnallinen keskustelu laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja tuen eri muotojen toteutumisesta. Erityisen tuen toteutuminen esiopetuksessa mahdollistaa lapselle vakaamman siirtymän alkuopetuksen puolelle, kun hänellä on jo tarvittavat tukimuodot tiedossa. Varhaiskasvatuksen opettajan rooli tuen toteutumisessa on myös muuttunut inkluusion myötä ja on ajankohtaista selvittää missä sen kohdalla mennään tänä päivänä.

Tuloksina voidaan todeta, että positiiviset diskurssit ovat tiedostettuja, vaikka ne eivät aina käytännössä toteudukaan. Lähtökohdat tuen toteutumisen arvioinnille ovat usein negatiivisia eivätkä positiiviset näkökulmat saa sen myötä tarpeeksi näkyvää roolia. Negatiivisista diskursseista luopuminen vaatii varhaiskasvatuksen opettajalta systemaattista ajattelun kehittämistä työyhteisön tuella. Suunnitelmallisuus ja mahdollisuus konsultoida varhaiserityisopettajia sekä muita monialaisen yhteistyön osapuolia auttaa varhaiskasvatuksen opettajia luomaan lapselle vakaamman transition varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja sieltä alkuopetukseen. Lasten vahvuuksien korostaminen luo vertaisryhmään tasapuolisen ilmapiirin ilman kenellekään aiheutuvaa negatiivista leimaa.