Opettajan temperamenttipiirteiden vaikutus opetustyöhön

Opetus on tarkoituksenmukaisesti ja suunnitelmallisesti toteutettua toimintaa, jolla pyritään antamaan oppilaalle valmiuksia omaksua pätevää tietoa. Vaatimus opetustoiminnan tavoitteellisuudelle sekä systemaattisuudelle on syynä sille, miksi sitä toteuttavan opettajan asema on ammatillistunut, ja miksi tällaiselta ammatin harjoittajalta vaaditaan joitain erityisominaisuuksia.

Ennen kaikkea opetustoiminta näyttäytyy sosiaalisesti ja emotionaalisesti vaativana työnä, jota opettajan pitäisi pystyä tekemään. Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kirjallisuuskatsauksen keinoin sitä, miten opettajan temperamenttipiirteet, eli synnynnäiset sekä suhteellisen pysyvät reagointitaipumukset, voivat vaikuttaa hänen opetustoimintaansa. Temperamenttipiirteiden tarkastelu perustuu Chessin ja Thomasin kliiniseen traditioon, Rothbartin näkemykseen temperamentista reaktiivisuutena ja itsesäätelynä, sekä Five Factor Model-persoonallisuusteorian mukaisiin piirteisiin.

Näyttäisi siltä, että matala neuroottisuus ja emotionaalinen tasapainoisuus auttavat opettajaa käsittelemään opetustyön stressiä, sekä helpottavat emotionaalisen työn tekemistä. Siten ne ovat myöskin yhteydessä oppilaiden parempaan oppimiseen. Myös korkea sosiaalisuus tai ekstroversio voi osoittautua hyödylliseksi, sillä se auttaa oppimisen kannalta tärkeän opettaja-oppilas-suhteen muodostumista. Lisäksi korkea temperamenttiin liittyvä itsesäätely sekä matala reaktiivisuus auttavat opettajaa hänen toiminnassaan, mistä kertoo tunnollisuuden piirteen merkitys opetustyön tuloksille.

Toisaalta opettajan temperamentti ei täysin sanele hänen mahdollisuuksia menestymiseen, vaan hän voi saavuttaa työssään Goodness of fit-tilanteen, eli ympäristön sekä omien ominaisuuksiensa tasapainon, vaikuttamalla muihin ominaisuuksiinsa. Muun muassa oman ammatillisen kompetenssin sekä tietoisen itsesäätelyn kehittäminen voivat auttaa ketä tahansa opettajaa vastaamaan paremmin opetustyön haasteisiin.