Potilaiden kokemuksia hengityskonehoidosta teho-osastolla
Räisänen, Katja (2019-05-21)
K. Räisänen
21.05.2019
© 2019 Katja Räisänen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905231954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905231954
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus ja asetelma: Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden kokemuksia hengityskonehoidosta teho-osastolla. Tavoitteena oli saada tietoa potilaiden kokemuksista, jotta potilaita voidaan hoitaa yksilöllisesti, laadukkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla.
Aineisto ja menetelmät: Tiedonhaku tehtiin neljään tietokantaan Cinahl, Medic, ProQuest ja Scopus, joista valittiin seitsemän tutkimuskysymykseen vastaavaa artikkelia.
Tutkimustulokset: Potilaiden kokemukset vaihtelivat. Potilaat kokivat kehon heikoksi ja se ei toiminut normaalilla tavalla. Tämä aiheutti potilaille voimakasta uupumusta ja pelkoa. Janon kokemus oli sanoin kuvaamattoman voimakas. Asennonvaihto oli vaikeaa ja intubaatioputki oli epämiellyttävä. Potilaat joutuivat työskentelemään oman mielensä kanssa kovasti. Tietoisuus vaihteli unen, uneliaisuuden ja hereillä olon välillä. Potilailla oli vaikeus erottaa tosi ja epätosi. Potilaat kokivat olevansa yksinäisiä ja näkymättömiä teknologian ympäröimänä. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen oli ensiarvoisen tärkeää. Hoitajan läsnäolo toi turvallisuutta. Riippuvuus hoidosta koettiin vaikeaksi. Kunnioittava ja inhimillinen hoitaja helpottivat hieman riippuvuuden kokemusta. Suhteet toisiin ihmisiin koettiin vaikeaksi. Potilaat kokivat hyvin ja huonosti toimivaa kommunikaatiota. Potilaat joutuivat taistelemaan tullakseen ymmärretyksi ja kehittelivät erilaisia tapoja kommunikoida. Potilaat arvostivat hyvää vuorovaikutusta hoitajien kanssa. Omaiset olivat tärkeä voimavara potilaille.
Johtopäätökset: Potilaille oli merkittävää hoitajien huomaavaisuus, äänensävy, kosketus, kannustus ja tiedon antaminen. Näitä tulee tutkia tarkemmin hoitotyön interventioina. Potilaat työskentelivät oman mielensä kanssa toivon ja epätoivon välillä, elämän ja kuoleman välissä. Tästä ei olla tehohoitotyössä riittävän tietoisia ja vaatii lisätutkimusta aiheesta.
Aineisto ja menetelmät: Tiedonhaku tehtiin neljään tietokantaan Cinahl, Medic, ProQuest ja Scopus, joista valittiin seitsemän tutkimuskysymykseen vastaavaa artikkelia.
Tutkimustulokset: Potilaiden kokemukset vaihtelivat. Potilaat kokivat kehon heikoksi ja se ei toiminut normaalilla tavalla. Tämä aiheutti potilaille voimakasta uupumusta ja pelkoa. Janon kokemus oli sanoin kuvaamattoman voimakas. Asennonvaihto oli vaikeaa ja intubaatioputki oli epämiellyttävä. Potilaat joutuivat työskentelemään oman mielensä kanssa kovasti. Tietoisuus vaihteli unen, uneliaisuuden ja hereillä olon välillä. Potilailla oli vaikeus erottaa tosi ja epätosi. Potilaat kokivat olevansa yksinäisiä ja näkymättömiä teknologian ympäröimänä. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen oli ensiarvoisen tärkeää. Hoitajan läsnäolo toi turvallisuutta. Riippuvuus hoidosta koettiin vaikeaksi. Kunnioittava ja inhimillinen hoitaja helpottivat hieman riippuvuuden kokemusta. Suhteet toisiin ihmisiin koettiin vaikeaksi. Potilaat kokivat hyvin ja huonosti toimivaa kommunikaatiota. Potilaat joutuivat taistelemaan tullakseen ymmärretyksi ja kehittelivät erilaisia tapoja kommunikoida. Potilaat arvostivat hyvää vuorovaikutusta hoitajien kanssa. Omaiset olivat tärkeä voimavara potilaille.
Johtopäätökset: Potilaille oli merkittävää hoitajien huomaavaisuus, äänensävy, kosketus, kannustus ja tiedon antaminen. Näitä tulee tutkia tarkemmin hoitotyön interventioina. Potilaat työskentelivät oman mielensä kanssa toivon ja epätoivon välillä, elämän ja kuoleman välissä. Tästä ei olla tehohoitotyössä riittävän tietoisia ja vaatii lisätutkimusta aiheesta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37606]